15 vuotta sitten Sofie Sandström toimi Oxfam-järjestön humanitaarisissa tehtävissä Turkanassa Luoteis-Keniassa. Turkanaan tuotiin ruoka-apua, jota perusteltiin kuivuusongelmalla. Sanamuodot olivat jokseenkin samat kuin Etiopian ruokakriiseissä 1980-luvulla.
— Ruoka-apu on tarkoitettu lyhytaikaiseksi interventioksi, joten rakenteellisten ongelmien vaatimat korjaukset jäävät helposti katveeseen, Sandström sanoo.
Kun Caritas-järjestö suunnitteli vuonna 2011 varainkeruuohjelman Somalian nälänhätää torjumaan, järjestössä tuolloin työskennellyt Sandström alkoi tutustua alueen tilastoihin pintaa syvemmältä. Näin muodostui vähitellen pohja väitöskirjalle, jossa Sandström tutkii kuivuuden ja ruokaturvan suhdetta itäisessä Afrikassa.
— Vuosi 2011 oli vaikea, mutta ei kaikkialla poikkeuksellisen huono. Muina vuosina lasten aliravitsemus oli ollut ihan yhtä kehnolla tasolla. Kuivuuden lisäksi pitäisi keskustella myös juurisyistä, joiden vuoksi ihmiset elävät jatkuvasti köyhyysrajan alapuolella.
Järjestöt liittävät avustuskampanjoihin iskusanoja, jotta avunantajamaat reagoisivat ja toimisivat. Krooninen pula ei riitä avaamaan lahjoittajien kukkaroita.
— Kuivuus ja ilmastonmuutos ovat tosiasioita. Niiden pitäminen ruokakampanjoiden kärjessä voi kuitenkin hälventää poliittisia ulottuvuuksia, joista pitäisi puhua ja joihin pitäisi puuttua.
Tällaisia ovat avunsaajamaiden aseelliset konfliktit, epätasa-arvoa ylläpitävä politiikka, puutteelliset peruspalvelut ja korruptio. Hyvä hallinto olisi paras ruokaturvan tae Afrikan sarvessa.
— Akuuttiavun rinnalla pitäisi satsata entistä enemmän pitkäjänteiseen kehitystyöhön, Sandström arvioi.
Sofie Sandström työskentelee Suomen YK-edustustossa New Yorkissa ilmastoon, kestävään kehitykseen ja ympäristöön liittyvien kysymysten parissa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2022.