Olet nälkäinen ja kaivat kännykän taskustasi. Muutaman napinpainalluksen jälkeen ruoka saapuu kotiovellesi. Ongelma on ratkaistu ja nälkä karkotettu. Koko prosessi on lähes taianomaisen nopea ja yksinkertainen. Mutta mitä oikeastaan tapahtuu, kun teemme näennäisen yksinkertaisen ruokatilauksen Woltin tai Foodoran kaltaisen sovelluksen kautta? Miten järjestelmä vaikuttaa alustojen kautta työtä tekeviin ihmisiin?
Sosiologi Olivia Maury on selvittänyt asiaa. Hän tutkii, miten eri sovellusten eli niin sanottujen verkkoalustojen kautta tehtävä työ toimii ja millaisia eroja alustat luovat niiden kautta työtä tekevien henkilöiden välille ja miten.
– Keskityn maahanmuuttajataustaisiin alustatyöläisiin, jotka muodostavat valtaosan alustojen työvoimasta. Pyrin yhdistämään heidän elämänsä eri osa-alueita ja tutkimaan alustoja heidän näkökulmastaan ja heidän kokemustensa perusteella. Ovatko alustat ongelma vai mahdollisuus?
Mauryn tutkimus liittyy pohjoismaiseen Tackling Precarious and Informal Work in the Nordic Countries - hankkeeseen (PrecaNord 2022–2026).
Juridiikkaa, rasismia ja algoritmeja
Mauryn tutkimus perustuu haastatteluihin verkkoalustojen välityksellä ruokalähetteinä tai siivoojina työskentelevien maahanmuuttajien kanssa. Jotkut haastatelluista ovat saapuneet Suomeen hiljattain, kun taas toiset ovat asuneet täällä jo lähes vuosikymmenen. Tutkimuksessaan Maury on käyttänyt myös etnografisia menetelmiä: käytännössä hän on kulkenut ruokalähettien mukana tai tavannut siivoojia heidän kiertäessään työkohteesta toiseen.
Hänen päätelmänsä on se, että verkkoalustojen kautta tehtävä työ perustuu työvoiman jakamiseen ja hajottamiseen eri tavoin.
– Alustat pohjautuvat eräänlaiselle yrittäjähengelle, jossa ihmiset pakotetaan kilpailemaan tarjolla olevista työmahdollisuuksista. Heitä kaihertaa jatkuvasti ajatus siitä, että heidän on työskenneltävä enemmän ja nopeammin tienatakseen paremmin. Tämän vuoksi alustatyöläisiä kannustetaan näkemään toisensa työtoverien sijaan yksilöinä, jotka tekevät itsenäisesti niin hyvää työtä kuin mahdollista.
Samalla kun ihmiset asetetaan toisiaan vastaan, heidän välilleen luodaan myös muita hierarkioita ja epätasa-arvoa, joka perustuu esimerkiksi heidän juridiseen asemaansa maassa.
– Yksille on myönnetty oleskelulupa vain vuodeksi kerrallaan, kun taas toisilla voi olla neljän vuoden oleskelulupa. Luvan jatkaminen edellyttää riittävää toimeentuloa, minkä vuoksi on työskenneltävä enemmän ja kilpailtava kovemmin tarjolla olevista töistä. Tilanne asettaa myös jotkut toisia heikompaan asemaan suhteessa alustojen määräysvaltaan. Tällaiset ihmiset eivät ehkä uskalla panna vastaan, jos heitä kohdellaan väärin, koska he pelkäävät työn ja tulojen menettämistä.
Lisäulottuvuutena Maury mainitsee alustatyöläisten kohtaaman rasismin, jota alustojen käyttämät algoritmit voivat lisätä.
– Haastateltavat kokivat joskus, että asiakkaat arvioivat ruokalähetyksiä tai siivoustyötä rasististen käsitysten ja mielipiteiden perusteella. Huono arvio sovelluksessa voi heikentää tulevia työmahdollisuuksia ja sitä kautta kykyä ansaita riittävästi oleskelulupaa varten. Näin sovellusten algoritmit erottelevat ihmisiä toisistaan entistä enemmän.
Kaikki tekniikka ei ole hyvästä
Alustojen luoma erillisyys aiheuttaa sen, että alustatyöläisten on vaikea tehdä yhteistyötä ja esittää yhdessä vaatimuksia työnantajalle.
Tämä johtaa Mauryn mukaan paradoksiin. Samalla kun alustat erottavat kollegat toisistaan, niiden perusidea on se, että kaikki ihmiset käyttävät samoja alustoja ja toimivat ikään kuin verkostossa.
– Logiikka perustuu siihen, että alustat tuovat ihmisiä yhteen ja että kaikkien, niin asiakkaiden kuin alustatyöläistenkin, on tehtävä jonkinlaista yhteistyötä, jotta järjestelmä toimii.
Mauryn mukaan onkin tärkeää nostaa esiin alustojen ja niiden teknisten ratkaisujen takana piilevä ihmistyö. Näin voidaan vastustaa käsitystä siitä, että asiat tapahtuvat itsestään, kun asiakas on tehnyt tilauksen.
– Eräs tutkimukseen osallistuneista ruokaläheteistä totesi, että alustojen toiminta vaikuttaa lähes taikuudelta: ruoka ilmestyy taianomaisesti asiakkaan luokse. Hänen mukaansa olisi tärkeää kiinnittää huomiota työn tekijään ja tämän työskentelyolosuhteisiin, kuten palkkaan, aikapaineisiin, asemaan maahanmuuttajana, säätilaan ja vastaaviin seikkoihin.
Taikuuden kaltaisten ilmausten käyttäminen alustoihin viitattaessa on Mauryn mukaan osa puhetapaa, jossa erilaisia digitaalisia tekniikoita kutsutaan innovatiivisiksi tai vallankumouksellisiksi. Näin peitetään usein se tosiseikka, että suuri osa nykytekniikasta perustuu aiempiin ihmistyön organisointitapoihin.
– Erilaisia lähettejä on ollut jo pitkään. Heidän palveluidensa välittäminen alustan kautta on vain ikään kuin seuraava kehitysvaihe. Ei pidä uskoa, että kaikki tekniikka on automaattisesti hyvästä.
Lisää läpinäkyvyyttä ja turvaa
Maury toivoo, että ymmärrys alustojen toiminnasta suhteessa alustatyöläisiin voi auttaa häntä lisäämään tietoa tiettyjen haavoittuvien ryhmien asemasta nykyisillä työmarkkinoilla ja erottamaan työelämän muutoksen yleisiä kehityssuuntia.
– Toivon, että tämä voi auttaa viranomaisia kehittämään linjauksia ja lainsäädäntöä erilaisessa maahanmuuttaja-asemassa olevien työntekijöiden tilanteen edistämiseksi.
Mauryn mukaan viranomaisten ja alustatyöläisten näkemykset tarvittavista muutoksista saattavat erota toisistaan.
– Julkisessa keskustelussa pohditaan usein, tulisiko alustatyöläiset nähdä työsuhteisina työntekijöinä vai yrittäjinä. Mutta kyseisten ihmisten omat näkemykset vaihtelevat merkittävästi. Kaikki eivät välttämättä halua työsuhdetta, koska heidän mielestään se rajoittaa sitä, milloin ja kuinka paljon he voivat työskennellä.
Mauryn haastattelemat henkilöt peräänkuuluttavat toisenlaisia muutoksia.
– Alustojen läpinäkyvyyden lisäämiseksi monet haastatelluista kaipaavat lisää suuntaviivoja ja rakenteita esimerkiksi etäisyyksien laskemiseen ja palkkioperusteisiin. Nämä tiedot eivät ole tällä hetkellä läpinäkyviä, mikä johtaa epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa alustoihin.