Mitä eläinten fysioterapia on? Tutkija Heli Hyytiäinen toivottaa tervetulleiksi niin hevoset ja kissat kuin alpakat ja rotat

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 3/2026. Kuuntele juttu tai .

Eläinten fysioterapian tutkijoiden päivät eivät ole yksitoikkoisia. Yhdellä hetkellä he valuttavat limaa koirien keuhkoista, seuraavalla tarkkailevat varsojen ensimmäisen vuorokauden tapahtumia.

Ala on uusi ja kasvava ja asiakaskohtaamiset erittäin monipuolisia, dosentti  kertoo.

— Kissoja, koiria, poneja, hevosia, aaseja, laamoja, alpakoita, nautoja, kaneja, rottia ja mitäköhän vielä, kilpikonnia, Hyytiäinen luettelee.

— Kaikki ovat tervetulleita. Mikä tahansa eläin voi tulla fysioterapiaan.

Video todisteeksi

Hyytiäinen on eläinten fysioterapian dosentti ja Suomen ensimmäinen aiheesta väitellyt tohtori. Hän työskenteli ennen akateemista uraansa fysioterapeuttina Helsingin yliopiston eläinsairaalassa.

Vielä parikymmentä vuotta sitten Hyytiäinen sai jatkuvasti selittää, mitä tekee työkseen. Koiranomistajat olivat kuitenkin aktiivisia sanan levittäjiä.

— Jotkut asiakkaat ottivat videokuvaa pystyäkseen sitten työpaikalla todistamaan, että oma koira on oikeasti käynyt fysioterapiassa. 

Sittemmin ala on saanut vankan aseman myös akateemisessa maailmassa. Hyytiäinen johtaa Helsingin yliopistossa tutkimusryhmää, joka perehtyy eläinten toimintakykyyn ja kivunlievitykseen fysioterapian keinoin.

Tutkijat ovat selvittäneet esimerkiksi nuorten koirien lonkkasairauksien hoitoa ja mäyräkoirien länkisäärisyyden seurauksia.

Kädet kuin imukupit

Eräs Hyytiäisen ryhmän tutkimusprojekteista keskittyy keuhkokuumeeseen sairastuneiden varsojen ja koirien fysioterapiaan.

Keuhkokuume on vakava sairaus, jonka voi aiheuttaa esimerkiksi bakteeri, virus, sieni-infektio, loiset tai vieraiden esineiden tai aineiden joutuminen eläimen hengitysteihin.

Tässä tutkimuksessa käytetään omia käsiä. Ensin tutkijat tärisyttelevät ja taputtelevat sairastuneita varsoja ja koiria, jotta niiden keuhkoista saadaan limaa ulos.

— Kuppimaisesti asetetuilla kämmenillä taputellaan nopeasti ja kevyesti keuhkojen ja rintakehän alueelle. Ei mitään lätkimistä vaan kädet ovat vähän kuin imukupit.

Taputtelu kestää kerrallaan korkeintaan puoli minuuttia. Sen jälkeen eläintä otetaan kiinni rintakehästä ja aletaan tärisyttää sitä kevyesti mutta nopeasti. Välillä eläin lepää, minkä jälkeen taputtelua ja tärisyttelyä jatketaan.

Toimenpiteiden jälkeen potilas, jos tämä vain on yhteistyökykyinen, asetellaan valutusasentoon.

— Eläin käännetään vaikkapa kyljelleen, vähän kuin alamäkeen, niin että painovoima auttaisi liman ulostulossa, Hyytiäinen selvittää.

Kun limaa on tullut tarpeeksi ulos, eläimen hengityksen pitäisi helpottua. Tutkijat mittaavat hengityksen tiheyttä ja laatua sekä veren happisaturaatiota.

Hyytiäinen ideoi projektin itse. Viimeinen siihen liittyvä tutkimusartikkeli on hiljattain valmistunut.

Tärisyttelyä kotona

Päämääränä Hyytiäisen ryhmällä on, että akateeminen tutkimus siirtyisi mahdollisimman sujuvasti osaksi eläinten arkea. Esimerkiksi keuhkokuumetutkimuksessa akuutin hoidon ohella on ideana, että eläimen omistaja oppii itse taputtelemaan, tärisyttämään ja valuttamaan.

Fysioterapeutin tärkein tavoite on tehdä itsensä tarpeettomaksi, Hyytiäinen toteaa — mielellään mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman vähällä.

— Potilaani ja heidän omistajansa ovat ihania, mutta en halua heidän joutuvan käymään luonani kovin usein. Mitä harvemmin, sen parempi.

Niin eläinten kuin ihmisten fysioterapiassa pyritään antamaan tukea arkielämässä selviämiseen. Vaikkapa leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen aikana eläimen omistaja voi joutua tekemään paljonkin harjoitteita kotioloissa, Hyytiäinen sanoo.

Varsan 24 tuntia

Ihmisvauvojen kehitystä seurataan tarkoin. Jos vauva ei tietyssä aikataulussa opi kääntymään selälleen tai konttaamaan, neuvolan hoitajat ja lääkärit alkavat tutkia mahdollisia ongelmia.

Heli Hyytiäinen on ollut mukana luomassa vastaavanlaisia standardeja varsoille. Näin määritellään, miten nopeasti hevosten tulisi kehittyä ensimmäisen elinvuorokautensa aikana.

Tutkimusryhmä on laskenut, kuinka nopeasti varsat imevät maitoa, kävelevät, ravistelevat, peruuttavat ja leikkivät. Kirjattu on myös, kuinka monta yritystä ne tarvitsevat, ennen kuin oppivat nousemaan ylös.

Aikaväli on todella ensimmäinen vuorokausi, ei esimerkiksi kuukausi, koska varsat kehittyvät niin paljon nopeammin kuin ihmisvauvat. Hevosen varsa oppii yleensä nousemaan jaloilleen ensimmäisenä elinpäivänään.

— Kun ensin on määritelty normaali, voidaan tunnistaa epänormaali kehitys. Sen jälkeen päästään siihen, miten varsan kehitystä voisi tukea ja millaisia kuntoutustoimenpiteitä tehdä.

Hyytiäinen korostaa, että eläinten fysioterapian tulee perustua tieteelliseen näyttöön. Hoidon on pitänyt osoittautua tehokkaaksi ja turvalliseksi.

Toinen kieli

Toistaiseksi Hyytiäinen on hoitanut ihmisten omistamia eläimiä. Villieläinten hoitaminen ei silti ole vieras ajatus. Esimerkki kiinnostavasta eläimestä tulee nopeasti.

— Saukko olisi todella haastava ja kiehtova. Se liikkuu maalla, ui ja sukeltaa, ja sen häntä on tärkeä liikkumiselle.

Hyytiäisen kollegat ulkomailla ovat hoitaneet esimerkiksi gepardeja ja pingviinejä. Tutkija painottaa kuitenkin, kuinka villieläimen kanssa täytyisi samalla varmistaa, ettei se totu hoitajaansa.

Hyytiäiseltä kysytään usein, miten fysioterapiaa annetaan, kun potilas ei osaa kuvailla sanoin omaa oloaan.

— Koira, hevonen tai vaikka saukko kommunikoivat vain eri kielillä kuin ihmiset. Se, mitä katsotaan, ovat kehon asento, ilmeet, käytös ja tapa liikkua.

Hyytiäinen muistuttaa, etteivät vauvatkaan puhu fysioterapiassa.

Eläin vaistoaa

Heli Hyytiäinen kertoo joidenkin kollegoidensa pohtivan tarkasti, kuinka vaikkapa eläimen pieni korvan liikahdus on merkki jostain. Hän itse työskentelee intuitiivisemmin.

— Vauvojen ja eläinten reaktiot ovat hyvin rehellisiä ja selkeitä. Se tekee tulkitsemisesta aika helppoa.

Aikuisten ihmisten kommunikaatiossa on eri tasoja, dosentti vertaa.

— Tykkään kommunikoida enemmän eläinten ja keskustelukyvyttömien vauvojen kanssa. Eläin kyllä vaistoaa, että ihminen on tahtomassa sille hyvää eikä pahaa.

Tutkimusryhmällä riittää suunnitelmia tulevista hankkeista. Osa on vielä alustavien ideoiden asteella. Jossain vaiheessa on tarkoitus tutkia myös villieläimiä.

— Kahdenkymmenen vuoden aikana tieteenala on kasvanut nopeasti. Tämä on nuori tutkimussuuntaus, joka kehittyy hurjaa vauhtia.

Suomessa ollaan alan edelläkävijöitä, Hyytiäinen toteaa. Hän kiittelee yliopistoa siitä, että hänen siirtymistään akateemiselle uralle tuettiin aikoinaan niin paljon ja että yliopisto on ennakkoluulottomasti satsannut uuteen tutkimusalaan.

— Olen kiitollinen tiedekuntamme avarakatseisuudelle: sille, että maan ainut eläinlääketieteellinen tiedekunta on ottanut eläinten fysioterapian näin avosylin vastaan.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.