Hännänpurenta on jo vuosisadan ajan tunnettu sikojen käyttäytymishäiriö. Hännänpurenta aiheuttaa sikayksilöille kipua ja stressiä, ja lisää levottomuutta sikaryhmässä. MMM, agronomi Pälvi Palander selvittää väitöskirjatyössään hännänpurentaa aiheuttavien tekijöiden tuntemusta tavoitteena parantaa sikojen hyvinvointia. Palanderin tutkimuksessa selvisi, että hännänpurenta on yhteydessä muutoksiin sikojen fysiologiassa niin aivoissa, suolistossa kuin veressäkin.

Vuosittain teurastetuista sioista keskimäärin 3 – 10 %:lla on purennan seurauksena häntävaurio, typistämättömistä useammalla kuin typistetyistä. Hännänpurennalle tunnetaan lukuisia aiheuttajia, mutta tarkka mekanismi on yhä epäselvä. Sioilla on luontainen tarve tutkimiseen ja ruoanhakuun suun ja kärsän avulla, ja näiden tarpeiden täyttymättömyyttä on yleisimmin esitetty syyksi hännänpurennalle. Puutteet eläimen ravitsemustilassa lisäävät ruoanhakukäyttäytymistä ja voivat siten johtaa hännänpurentaan.

Hännänpurentaa aiheuttavat riskitekijät sikatiloilla

Palanderin tutkimuksen tuloksina riskitekijät hännänpurennalle olivat yhtäläiset aiempien tutkimusten kanssa, eivätkä eronneet typistettyjen ja typistämättömien sikojen välillä. Riskitekijät vaikuttivat usein toisiinsa kuten käytännön olosuhteissakin. Saadut tulokset tukevat teorioita hännänpurennan moninaisesta alkuperästä. Havaitut yhtäläisyydet hännänpurennan ja sikojen mahahaavan ympäristöllisten ja ruokinnallisten riskitekijöiden välillä odottavat lisätutkimuksia tulevaisuudessa.

– Hännänpurentaan liittyy sekä tutkimiskäyttäytymisen että ruoanhakukäyttäytymisen tarve, ja hännänpurennan riskiä lisäsivät käytännön ratkaisut, jotka vaikeuttavat noiden tarpeiden täyttymistä nykyisen kaltaisessa tuotantoympäristössä. Sen sijaan hännäntypistys tai -typistämättömyys ei näyttäisi vaikuttavan huomioon otettaviin riskitekijöihin; purentaa aiheuttavat ympäristö- ja ruokintaperäiset riskitekijät näyttävät olevan samat typistämättömissä ja typistetyissä sikapopulaatioissa, kertoo Palander.

Aineenvaihdunnassa useanlaisia muutoksia

Häntiä purevilla sioilla oli lisääntynyt hermovälittäjäaine serotoniinin aineenvaihdunta etuaivokuoren alueella. Tämä oli yhteydessä serotoniinin esiasteen, aminohappo tryptofaanin pitoisuuteen veressä, ja tryptofaanin ja muiden aminohappojen suhteeseen veressä. Palander ehdottaa selitykseksi eläimen kokemaa stressiä. Palanderin mukaan havaittu serotoniinin ja aminohappojen pitoisuuden yhteys vaatii kuitenkin lisätutkimuksia.

Palander havaitsi purruilla sioilla serotoniinin ja dopamiinin aineenvaihdunnan lisääntyneen aivojuovion ja limbisen aivokuoren alueilla. Monien ei-välttämättömien aminohappojen pitoisuus veressä oli laskenut. Tutkimuksen perusteella näyttäisi, että syntynyt häntävamma saattaa muuttaa sian proteiiniaineenvaihduntaa ja sitä kautta vaikuttaa eläimen valkuaisentarpeeseen. Purruksi joutuminen vaikuttaa eläimen kokemaan stressiin, joka heijastuu aivojen hermovälittäjäaineisiin.

– Sikojen ravintoaineiden tarve saattaa muuttua hännänpurennan yhteydessä. Purevilla sioilla lisääntynyt aivojen hermovälittäjäainemetabolia saattaa vaikuttaa niiden rakennusaineiksi käytettävien aminohappojen tarpeeseen, ja tätä kautta lisätä sikojen ruoanhakukäyttäytymistä yksittäisiä aminohappoja kohtaan. Purruiksi joutuneilla sioilla häntävamma saattaa lisätä proteiinin tarvetta hännän paranemisreaktioon, ja tätä kautta lisätä ruoanhakukäyttäytymistä proteiinia kohtaan.

Karsinassa tapahtuvalla hännänpurennalla vaikutusta jokaiseen yksilöön

Palanderin tutkimuksessa kävi ilmi, että hännänpurennan tapahtuminen karsinassa vaikutti myös muihin kuin purtuihin sikoihin ja purijasikoihin. Muilla sioilla hännänpurentakarsinassa oli heikentynyt suoliston limakalvon pintarakenne ja muutoksia ravitsemustilaa kuvaavissa veriarvoissa. Erot viittaavat mahdolliseen lyhytaikaiseen syönnin vähenemiseen myös itse purentaan osallistumattomilla sioilla kun karsinassa tapahtuu hännänpurentaa.

– Hännänpurenta vaikuttaa karsinan kaikkien sikojen fysiologiaan; purevien, purtujen ja sivussa pysyttelevien yksilöiden. Saimme viitteitä kiihtyneestä hermoston välittäjäaineiden aineenvaihdunnasta aivojen eri alueilla purevilla ja uhriksi joutuneilla sioilla – hännänpurennan aiheuttaman stressin vaikutus ulottuu aivoihin asti, kertoo Palander.

Väitöskirjatyö on osa yhteispohjoismaisen tutkimusryhmän laajempaa tutkimushanketta.

MMM, agronomi Pälvi Palander väittelee Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa 4.11.2016 kl 12 Seinäjoen yliopistokeskus, Sali 2, Kampusranta 9 B, 60320 Seinäjoki aiheesta:
The Tail biting pig - Nutritional and physiological approaches to understanding the behavior
Kustoksena toimii professori Anna Valros (Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta) ja vastaväittäjänä D.Sc. Hans Spoolder (Wageningen University and Research, Alankomaat).
Väitös kuuluu eläinten hyvinvointitieteen alaan.

Väittelijän yhteystiedot:
 

Pälvi Palander (MMM, agronomi) palvi.palander@helsinki.fi