Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 5/2023.
"Lihava vauva voi myöhemminkin herkutella huoletta. Lapsena laihan äkillinen lihominen on kuitenkin riski.” Näin alkaa Yliopisto-lehden helmikuussa 1998 julkaisema artikkeli.
Juttu kertoo brittitutkija David Barkerin muotoilemasta hypoteesista, jolle oli 90-luvulla löytynyt vahvistusta suomalaisista aineistoista. Alle kolmikiloisina syntyneet saavat myöhemmin kertyvien liikakilojen kylkiäisenä usein elintasosairauksia diabeteksesta sepelvaltimotautiin, Barker ja hänen kollegansa Johan Eriksson ja Jaakko Tuomilehto hahmottelivat.
— Ei Barker hakoteillä ollut, ravitsemusgenetiikan dosentti Tiina Jääskeläinen miettii.
Hennoksi rakentuneen kehon elintoiminnot ja äkkiä roimasti kasvanut kroppa voivat tosiaan olla haitallisesti eripariset, ja haiman insuliinintuotto jää ehkä niukaksi.
Yliopisto-lehdessä esitetty yksioikoinen vertailu johtaa silti harhaan, Jääskeläinen sanoo: liika herkuttelu tapaa kostautua syntymäpainosta riippumatta.
Äidin ravitsemuksen vaikutuksista lapseen tiedetään nyt ratkaisevasti enemmän kuin vuonna 1998, samoin niistä mekanismeista, joiden kautta äidin elintavat vaikuttavat sikiöön.
Epigenetiikan tutkimusalan kehitys on muuttanut kuvaa elintasosairauksista. Periytyminen ei olekaan vain edellisiltä polvilta saatuja geenejä vaan myös geenisäätelyn ylisukupolvisuutta. Osa geeneistämme on jo ennen syntymää ohjattu toimimaan tietyllä teholla — vaikkapa polttamaan energiaa reippaasti tai säästöliekillä.
Ei unohdeta isiä
Tuomilehdon ja kumppaneiden tutkimat ihmiset olivat lapsia pulan värittämillä 1920- ja 1930-luvuilla. Proteiinipuutteet saattoivat uhata sikiönkehitystä. Nyt raskausajan komplikaatiot liittyvät hyvin usein äidin ylipainoon.
— 80 vuotta sitten synnyttäjistä ylipainoisia ja lihavia oli viisi prosenttia, nyt lähes 50 prosenttia. Epäterveellisen syömisen vaikutukset voivat kuitenkin olla samantapaiset kuin aliravitsemuksen.
Barker järkeili, että sairastumisriskiä selittävät lihavuus- tai laihuusasetukset asettuvat uomiinsa kohdussa. Nyt tiedämme, että se voi tapahtua jo aiemmin, sukusolujen välityksellä.
— Eikä kyse ole vain äidistä ja äidinäidistä, Jääskeläinen sanoo.
— Eläinkokeissa on nähty, kuinka rottaisien rasvaisen ravinnon vaikutus kulkeutuu siittiöiden kautta jälkeläisiin. Samasta on viitteitä myös ihmisissä.
Kuvaa mutkistavat myös raskauden aikainen stressi, istukkasairaudet, imetys ja suolistomikrobit.
Todellisuus on Barkerin hypoteesia monisyisempi terveyshaittojenkin osalta. Kohdun olot eivät vaikuta vain alttiuteemme saada klassisia elintasosairauksia. Lisäksi joidenkin syöpien ja aivorappeumasairauksien riski näyttää ohjelmoituvan jo ennen syntymää.
— Lasta odottaville perheille annettu apu olisi tärkeää, jotta seuraavat sukupolvet pysyisivät terveinä. Neuvontaa on hyvä tarjota isillekin.
Lue lisää: Juttumme Olet mitä mummosi söi (2013) johdattaa epigenetiikan perusasioihin, ja lihavuuden vaikutuksista kertoo artikkelimme Ylipainoon liittyvät lapsen saamisen vaikeudet yleistyvät (2019).
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.