Yli 15 000 keinotekoista ”perhosta” sijoitettiin vaihteleviin ympäristöihin, kuudella mantereella. Tulokset osoittavat, että saalistajien määrä sekä saalistajayhteisön rakenne ratkaisevat, onko edullisempaa sulautua taustaan vai viestiä vaarallisuudesta kirkkailla väreillä.
– Tutkimus osoittaa, että petoyhteisöllä on ratkaiseva vaikutus siihen, mikä väristrategia menestyy, riippumatta maantieteellisestä sijainnista. Käytännössä mitään universaalia ”parasta strategiaa” ei ole vaan kunkin strategian menestys riippuu sen hetkisestä petojen yhteisörakenteesta. Joitain säännönmukaisuuksiakin löytyi: Jos petoja on paljon, tai saalista per saalistaja vähän, näkyvä väri ei toimi yhtä hyvin kuin piiloutuminen, kertoo professori Johanna Mappes, Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan organismien ja evoluution tutkimusohjelmasta.
– Oli todella jännittävää olla tässä tutkimuksessa mukana. Olemme tutkineet pitkään saalistajayhteisön merkitystä saaliin välttämisstrategioihin ja on erittäin vaikuttavaa nähdä, että tuloksemme pitävät paikkansa myös hyvin erilaisissa ympäristöissä ja jopa tropiikissa, Mappes kuvailee.
– Jotkin ekologian kysymykset sisältävät niin laajan muuttujien kirjon, että vain maailmanlaajuinen yhteistyö ja toistettavuus voivat tuoda meidät lähemmäksi ymmärrystä siitä, miten luonto toimii. Oli ilo työskennellä näin monimuotoisen kollegaryhmän kanssa, joka mahdollisti tämän tutkimuksen, tohtori Iliana Medina tutkimusta johtaneesta Melbournen yliopistosta toteaa.
Turvallisempaa tuulivoimaa?
Luonnon varoitusvärien logiikkaa voidaan hyödyntää myös ihmisen rakentamassa ympäristössä. Helsingin yliopiston tutkijat ovat jo testanneet Lammin biologisella asemalla, voivatko kirkkaat varoituskuviot vähentää lintujen törmäyksiä tuulivoimaloiden lapoihin. Vielä
Alkuperäinen julkaisu
Aposemaattiset kuviot tarkoittavat luonnossa esiintyviä varoituskuvioita ja -värejä, joita eläimet käyttävät viestiäkseen saalistajille, että ne ovat vaarallisia, pahanmakuisia tai muuten epämiellyttäviä saaliita. Aposemaattiset kuviot varoittavat saalistajia jo kaukaa, joten sekä saalistaja että saalis välttyvät turhilta kohtaamisilta
Tärkeimmät piirteet aposemaattisissa kuvioissa:
- Kirkkaat värit: Esimerkiksi punainen, keltainen, musta ja oranssi ovat yleisiä varoitusvärejä.
- Kontrastiset kuviot: Raidat, täplät tai muut selkeät ja erottuvat kuviot.
- Helppo havaittavuus: Näkyvät hyvin ympäristössään, jotta saalistajat oppivat välttämään niitä.
Esimerkkejä luonnosta:
- Ampiaiset ja mehiläiset: mustakeltaiset raidat.
- Myrkkysammakot: kirkkaan siniset, keltaiset tai oranssit värit.
- Joillakin perhosilla ja toukilla on myös varoitusvärejä ja -kuvioita.
Kryptisyys eli naamioituminen on saaliin strategia, jossa väritys sulautuu ympäristöön ja tekee eläimen havaitsemisen vaikeaksi.
- Sävyjen ja kuvioiden tarkoitus on rikkoa hahmoa ja piilottaa eläin petojen katseelta.
- Toimii parhaiten, kun ympäristö tarjoaa runsaasti visuaalista häiriötä tai hämärää suojaa ja saalistajia on paljon, kuten esimerkiksi varjoisissa, monimuotoisissa metsänpohjissa tai muissa tiheäkasvuisissa elinympäristöissä.