Turbiini tarvitsee tuulta lapoihinsa, jotta se voi tuottaa lamppuun valkeaa. Mutta tuuleeko Pohjolan perillä riittävästi?
— Kyllä tuulee. Meidän tuuliolosuhteemme ovat oikeastaan yhtä hyvät kuin Manner-Euroopassa, vastaa ilmatieteen tutkija Karoliina Hämäläinen.
Hämäläinen kartoitti marraskuussa tarkastetussa fysiikan väitöstutkimuksessaan tuulivoimalle suotuisia tuuliolosuhteita. Hämäläisen mukaan tuulettomat päivät ovat Suomessa harvinaisia. Perinteinen käsitys tyynistä pakkaspäivistä ei pidä paikkaansa.
Huipulla tuulee — ainakin sadassa metrissä
Ihminen tekee tuulihavaintonsa yleensä alle parin metrin korkeudelta. Tuuliturbiinit taas jauhavat sähköä 50–200 metriä korkeammalla. Mitä korkeammalle maanpinnasta nousee, sitä enemmän tuulee.
— Tuulivoimalat eivät tarvitse kovin kovaa tuulta. Lavat alkavat pyöriä jo, kun tuulenvoimakkuus on neljä metriä sekunnissa. Uudet voimalat ovat lähellä täystehotuottoa, kun tuuli tuivertaa 12 metriä sekunnissa, Ilmatieteen laitoksella työskentelevä Hämäläinen sanoo.
Tuulettomuutta suurempi ongelma on hyvin voimakas tuuli. Tuulivoimalat kytkeytyvät pois päältä 20–25 metrin tuulennopeudessa. Näin kovia myrskyjä Suomessa on keskimäärin neljä kertaa vuodessa.
Tuulisuuden lisäksi voimaloiden rakentajien olisi syytä kiinnittää huomiota jäätämiseen. Talvikuukausina matalalla olevien pilvien nestemäiset pisarat jäätyvät törmätessään kylmään esineeseen, esimerkiksi tuuliturbiinin lapaan. Pienikin lapoihin kertyvä jääpinta laskee voimalan tehoa. Jäätämistä voi ehkäistä lämmitysjärjestelmien avulla.
Mihin kannattaisi rakentaa?
Rannikolla, sisämaan suurilla järvialueilla sekä Itä- ja Pohjois-Suomen mäkisillä seuduilla ja tuntureilla olisi parhaat tuuliolosuhteet tuulivoimaloille.
Tuulisuuden lisäksi voimaloiden sijaintia pohtiessa pitää miettiä myös rakennuskustannuksia, seurauksia luonnolle sekä sosiaalisia vaikutuksia.
— Nyt sosiaalinen puoli tuntuu korostuvan: miten lähelle asutusta voimaloita rakennetaan ja miten voimaloiden sijoittelu vaikuttaa maankäyttöön ja elinkeinoihin, kuvailee tutkimusjohtaja Atte Moilanen Helsingin yliopiston biodiversiteetti-informatiikan yksiköstä.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta hyviä paikkoja voimaloille löytyisi etenkin merialueilta.
— Kun menee riittävän kauas rannasta ja matalista merialueista, lajisto on suppeampaa. Esimerkiksi hapettomissa merenpohjissa ei juuri elämää ole. Nämä kuolleet alueet ovat myös kaukana asutuksesta, Moilanen sanoo.
Merellä tuulivoima ei välttämättä ole luonnolle pelkkä haitta. Voimaloiden rakenteet voivat toimia keinotekoisina elinympäristöinä joillekin lajeille, Moilanen kertoo.
Parhaillaan Suomessa on vireillä useita tuulivoimahankkeita. Tekniikkakin kehittyy. Karoliina Hämäläinen arvioi, että tuulivoiman tuotto voi Suomessa vielä tuplaantua.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/22.