Helsingin yliopistossa kehitetyt materiaalit ovat olleet käytössä Fukushimassa ja jäteliuos on saatu puhdistettua niin hyvin, että Kansainvälinen ydinenergiajärjestö IAEA:n mukaan jätevesi ei enää ole ympäristölle vaarallista.
–Helsingin yliopiston tutkijoiden Jukka Lehdon ja Risto Harjulan yli 20 vuotta sitten kehittämät selektiiviset ioninvaihtomateriaalit ovat olleet vastuussa tärkeimpien fissiotuotteiden erotuksessa Fukushimassa, sanoo yliopistotutkija Risto Koivula, jonka johtama Ion exchange for nuclear waste treatment and for recycling –tutkimusryhmä jatkaa erotusmateriaalien tutkimusta Helsingin yliopistossa.
Radioaktiivista vettä on tähän saakka varastoitu säiliöissä
Risto Koivula kuvaa, että Fukushiman alueella on tankkifarmi, jossa puhdistusprosessin läpi virrannut vesi on varastoitu säiliöihin.
Uutta saastunutta vettä tulee kuitenkin lisää laitokseen pääsevän pohjaveden sekä puhdistus- ja purkutöiden jatkuessa. Alkuperäisestä lähes 400 kuutiota päivässä vauhdista on tultu huimasti alaspäin, mutta vuosikymmenen saatossa kerääntynyt vesimäärä on valtava ja käytännössä tila sen varastoimiseen on loppumassa. Siksi jäteveden mereen laskua on valmisteltu jo vuosia ja alueelle on rakennettu putkistot tätä varten.
–Päätös ei kuitenkaan ole ollut helppo ja se nostaa pintaan 12 vuoden takaisen onnettomuuden takaiset tunteet, sanoo radiokemian väitöskirjatutkija Miho Otaki, joka osallistui vapaaehtoisena Fukushiman naapurikylässä siviilien auttamiseen maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen.
Nyt mereen päästettävän radioaktiivisen veden puhdistuksessa on käytetty ALPS-järjestelmää, jossa vesi pumpataan usean adsorptiomateriaalin läpi, joista kaksi on Helsingin yliopistossa kehitettyjä selektiivisiä ioninvaihtomateriaaleja.
(kuva: Jani Närhi)
Uusia materiaaleja jodin erotteluun
Vaikka suurin osa radioaktiivisuudesta, ja sen pääkomponentit cesium ja strontium on saatu lähes kokonaan poistettua, niin Fukushiman jätevedessä on edelleen tritiumia ja pieniä määriä radioaktiivista Jodia.
–Tritiumin erottaminen olisi nykytekniikalla äärimmäisen hankalaa ja etenkin kallista. Lisäksi sen puoliintumisaika on 12 vuotta ja säteilyominaisuudet ovat heikot, joten sen hallittu päästäminen ympäristöön on katsottu parhaaksi tavaksi toimia, toteaa Koivula.
Jodin kerääntyminen ihmisen kilpirauhaseen ja sen säteilymyrkyllisyys tunnetaan hyvin. Sitä ei kuitenkaan nykyisin menetelmin pystytä täysin Fukushiman jätevedestä erottelemaan, joten pieni määrä jodin pitkän puoliintumisajan radioisotoopi 129:ää päätyy päästöjen mukana mereen.
Valtteri Suorsa on loppusuoralla olevassa Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessaan kehittänyt lupaavia jodin erotteluun soveltuvia materiaaleja ja tulokset on esitelty RSC Advances tiedelehdessä.