Professori Yrjö Helariutan tutkimusryhmä Helsingin yliopistossa on aiemman lituruohossa (Arabidopsis thaliana) tehdyn geenilöydöksen perusteella tuottanut poppeleita, joiden puuaineksessa on tavallista enemmän kalloosia. Kalloosia esiintyy puussa luontaisesti pieniä määriä esimerkiksi solusta toiseen johtavissa solulimakanavissa, solunjakautumisen yhteydessä ja kasvien puolustautuessa taudinaiheuttajia vastaan.
Kalloosin määrä on saatu nousemaan jopa noin viiteen prosenttiin puuaineksesta. Alustavien tulosten mukaan kalloosin määrän lisääminen puuaineksessa ei vaikuta puiden kasvuun, mutta se muuttaa jossain määrin puun muita ominaisuuksia.
– Ilmeisesti kalloosin määrä vaikuttaa siihen, miten puun sisältämät selluloosa, ligniini ja hemiselluloosa vuorovaikuttavat toisiinsa. Kalloosipitoinen puuaines näyttäisi esimerkiksi edistävän puuaineksen hajoamista sokereiksi. Tällä on merkitystä, kun suunnitellaan puun käyttöä biojalostamoissa, professori Yrjö Helariutta sanoo.
Helariutta on nyt saanut Euroopan tutkimusneuvosto ERC:n Proof of Concept -rahoituksen puoleksitoista vuodeksi APPLICAL-projektiin, jossa tutkimusryhmä pyrkii selvittämään, miten kalloosipitoista puuta voitaisiin hyödyntää erilaisissa teollisuuden kannalta tärkeissä prosesseissa.
– Tutkimme samalla, miten kehittämäämme teknologiaa voitaisiin yhdistää jo olemassa oleviin toisenlaisiin puun ominaisuuksia muokkaaviin teknologioihin – esimerkiksi juuri biojalostamoja silmällä pitäen.