Tukea kliinikkotutkijoille

21.1.2016
Lääketieteellinen tiedekunta ja HUS tukevat erikoistuvien lääkäreiden ja hammaslääkäreiden mahdollisuuksia tutkimustyön tekemiseen kohdennetulla tutkijapaikoilla.

Kliinisessä työssä olevien lääkäreiden tutkimusaktiivisuus on viime vuosina vähentynyt. Tutkimustyön sovittaminen kokopäiväiseen sairaalatyöhön ja erikoistumiskoulutukseen on vaikea yhtälö.

Tiedekunta ja HUS ovat nyt yhdessä lähteneet korjaamaan tilannetta. Viime vuonna tiedekunta perusti kymmenen ”postdoc”-tutkijan paikkaa ja 20 tutkijankoulutuspaikkaa, jotka on kohdennettu HUS:ssa erikoistumisviroissa työskenteleville lääkäreille ja hammaslääkäreille.

– Näihin paikkoihin valitut voivat kahden vuoden aikana tehdä yhteensä 12 kuukautta tutkimustyötä niin että he säilyttävät työsuhteensa HUSiin, joka puolestaan laskuttaa tutkimuskuukausista tiedekuntaa. Postdoc-tutkijapaikan saaneille tiedekunta antaa lisäksi 30 000 euron tutkimusrahoituksen, kertoo tutkimusdekaani Hannu Sariola.

Viime syksyn aikana järjestetyssä haussa postdoc-paikkoihin tuli 24 ja tutkijankoulutuspaikkoihin 88 hakemusta. 
 

Vauhtia väitöstutkimukseen

Yksi HUS-tutkijankoulutuspaikan saaneista on erikoistuva lääkäri Tuomas Aro, jonka väitöstutkimus liittyy, antibioottiresistenssiin.

– Selvitämme vastustuskykyisiä suolistomikrobeja, taudinaiheuttajia ja suolimikrobiston koostumusta turvapaikanhakijoilta ja maahanmuuttajilta Suomessa. Perimmäinen tavoite on ymmärtää paremmin antibioottiresistenssin leviämistä ja tarjota työkaluja sen hillitsemiseen, Aro kuvaa.

Aro kertoo, että hänen työpaikallaan tutkimustyöhön kannustetaan ja tutkimusvapaitakin myönnetään, mutta rahoituksen saaminen väitöskirjaprojektin alkumetreillä on vaikeaa.

– Tutkijankoulutuspaikan saaminen on aivan mahtava juttu, sillä nyt pystyn yhdistämään erikoistumisen ja tutkimuksen. Parempaa töytäisyä eteenpäin ei väitöskirjatyöni olisi voinut saada.

Myös suupatologiaan erikoistuva Jetta Kelppe toteaa koulutuspaikan saamisen vauhditttavan väitöstutkimusta.

– Työpäivä täyttyy välttämättömistä töistä, virkein aika menee kliiniseen työhön, ja usein senkin joutuu tekemään loppuun ylitöinä. Tutkimustyö jää iltoihin ja viikonloppuihin, mikä saattaa käydä kovin raskaaksi ja vaatii paljon varsinkin perheellisiltä, Kelppe toteaa.

– Tutkimusvapaan ja rahoituksen avulla väitöskirja saadaan pakettiin tehokkaasti ja nopeasti, mikä säästää tutkijan hermoja ja mielenterveyttä.

Kelpen väitöstutkimus käsittelee ameloblastoomaa, joka on hyvänlaatuinen mutta paikallisesti aggressiivinen suun alueen kasvain.

– HUS:lla on ainutlaatuinen kokoelma ameloblastooma-näytteitä, joista ei vielä koskaan ole tehty tutkimusta. Toivon tutkimukseni lisäävän ymmärrystä ameloblastooman biologisesta luonteesta ja auttavan uusien hoitomuotojen löytämisessä, Kelppe sanoo.

Sekä Aro että Kelppe sanovat haluvansa tulevaisuudessakin yhdistää kliinisen työn ja tutkimuksen.

Neurologiaa ja neuropatioita

Postdoc-tutkijan paikan saanut neurologiaan erikoistuva Emil Ylikallio arvioi, että tutkimustyön tekemiseen tarvitaan ainakin 2-3 kuukautta tutkimusvapaata vuodessa. Klinikan ja tutkimuslaitoksen fyysinen läheisyys on myös tärkeää.

– Olisin voinut saada tutkimusvapaata muutakin kautta, mutta tämä rahoitus luo olennaisesti paremmat edellytykset tutkimuksen jatkumiselle tässä vaiheessa.

Ylikallio tutkii perinnöllisten neuropatioiden ja alaraajahalvauksen taustamekanismeja. Tutkimus on tuottanut hermoston toiminnasta uutta tietoa ja mahdollistanut diagnoosin löytymisen monelle potilaalle, hän kertoo.

– Joissakin tapauksissa olemme jo edenneet hoitokokeiluihinkin.

Kliinisen työn ja tutkimuksen yhdistäminen tulevaisuudessakin on Ylikallion mielestä mahdollista, vaikkakin haasteellista:

– Koko ajan täytyisi pystyä hankkimaan ulkopuolista rahoitusta tutkimukseen. Ihanteellista olisi, jos erikoistuville lääkäreille ja erikoislääkäreille olisi kliinisiä positioita, joihin kuuluisi osa-aikainen tutkimustyö, esimerkiksi 80 prosenttia klinikkaa ja 20 prosenttia tutkimusta, hän pohtii. 

Tutkimattomat Innate Lymhoid-solut

Yhdistetyn sairaala-tiedekunta postdoc-paikan saanut Eliisa Kekäläinen allekirjoittaa näkemykset kliinisen työn ja tutkimustyön yhteensovittamisen vaikeudesta.

– Molemmissa töissä vaaditaan 110-prosenttista omistautumista. Ilman tätä tutkijanpaikkaa olisin joutunut pitämään taukoa tutkimuksesta ja kalastelemaan rahoitusmahdollisuuksia.

Kekäläinen on käynnistämässä tutkimusta, joka koskee vasta äskettäin löydettyjä ihmisen kateenkorvassa ja suolistossa olevia Innate Lymphoid - soluja. Hän toivoo voivansa osoittaa, että nämä solut osallistuvat kateenkorvassa kehittyvien T-solujen toimintaan.

Myös Kekäläinen haluaisi jatkossakin tehdä sekä kliinistä työtä että tutkimusta.

 – Olen valinnut erikoisalanikin, kliinisen mikrobiologian, sitä mahdolisuutta silmälläpitäen. Saa nähdä miten käy! 

Lue lisää aiheesta: Elämäntieteet