Traaginen gorillatarina, joka päättyy Helsingin Luonnontieteelliseen museoon

Luonnontieteellisen museon toisessa kerroksessa näyttelyvitriinistä katsoo surumielisesti gorillanaaras. Vasta äskettäin tämän gorillan traaginen tausta tuli esiin – se on yksi Dian Fosseyn Sumuisten vuorten gorilloista.

Näin tarina kuuluu: Ruandan valtio päätti vuonna 1969 myydä kaksi gorillaa Kölnin eläintarhalle. Ruandassa työskennellyt kuuluisa gorillatutkija Dian Fossey vastusti hanketta ankarasti.

Fosseyn vastustuksesta huolimatta hanke toteutettiin – tuohon aikaan vielä saatettiin pyydystää eläimiä luonnosta ja viedä eläintarhoihin. Kaksi naaraspoikasta maksoi molempien perheryhmien kaikkien muiden jäsenten hengen.

Jotta poikasilla olisi edes joku mahdollisuus selvitä, Fossey suostui niiden keinoemoksi ja sai hoidettua ne terveiksi gorillalapsiksi. Ero oli katkera, kun Cocoksi ja Puckeriksi nimetyt gorillat kuljetettiin saksalaiseen eläintarhaan, jota varten ne oli alun perin luonnosta otettu.

”On mahdotonta edes kuvata niiden menettämisen aiheuttamaa tuskaa”

Eläintarhassa Coco ja Pucker saivat tiettävästi parasta hoitoa mitä oli tarjolla. Tästä huolimatta gorillaneidot elivät  vain yhdeksän vuotta ennen kuin menehtyivät peräjälkeen bakteeritulehdukseen vuonna 1978.

Tulehdus oli ilmeisesti seurausta synnynnäisesti heikon immuunipuolustuksen mahdollistamista infektioista, joiden edessä eläinlääkärit olivat voimattomia. Heikon immuunipuolustuksen on puolestaan arveltu johtuvan vuorigorillojen korkeasta sisäsiittoisuusasteesta.

Luonnossa gorilla voi elää 35–40 vuotiaaksi, naarasgorilla tulee sukukypsäksikin vasta seitsemän–kahdeksan vuoden ikäisenä ja saa ensimmäisen poikasensa usein kymmenvuotiaana.

Jäänteet siirtyivät Helsinkiin

Ensiksi kuolleen Cocon pää ja nahka irrotettiin ruumiinavauksen jälkeen, loppuosa ruumiista on kadonnut. Pucker puolestaan säästettiin kokonaisena. Molemmat päätyivät Alexander Koenig -museoon Bonniin. Koenig-museolla oli tuohon aikaan tiiviit suhteet Helsingin yliopiston Luonnontieteelliseen museoon ja eläinnäytteiden vaihdon myötä Virungan sumuisilta vuorilta riistettyjen gorillojen jäänteet päätyivät Helsinkiin.

Vuodesta 1985 lähtien Pucker on kertonut lajistaan ja sen uhanalaisuudesta Luonnontieteellisen museon näyttelyssä. Täytetty gorillanaaras on sijoitettu Virungavuoria esittävään kokonaisuuteen ja täytetty samaan asentoon kuin Robert Campbellin National Geographic -lehden jutun valokuvassa. Luomuksella on kokoelmissaan myös Puckerin täydellinen  luuranko ja Cocon nahka ja luut.

Samana vuonna gorillojen tutkija ja suojelija Dian Fossey murhattiin leiriinsä Virungavuorilla – syyllisiä olivat ilmeisesti salametsästäjät, vaikkei ketään saatu kiinni. Fossey haudattiin vuorille salametsästäjien murhaaman lempigorillansa Digitin viereen, paikkaan jossa lepää useita murhattuja gorilloja.

Hyviä uutisia gorillarintamalta

Viimeisten vuosien aikana on alkanut näyttää siltä, ettei Fossey tai lukuisat gorillat kuolleet turhaan. Kuluvan vuoden toukokuussa julkistettiin Ruandan, Ugandan ja Kongon demokraattisen tasavallan yhteistyössä johtaman tuoreen vuorigorillalaskennan tulokset: luonnossa elävien gorillojen määrä on saatu nostettua yli tuhanteen yksilöön. Yli 600 yksilöä elää Virunga-vuorilla ja loput Bwindin kansallispuistossa Ugandan puolella.

Kannan kasvusta huolimatta vuorigorilla on edelleen äärimmäisen uhanalainen eikä tilannetta helpota sen elinalue yhdellä Afrikan tiheimmin asutulla alueella. Dian Fosseyn nimeä kantava gorillojen tutkimus- ja suojelusäätiö rahoittaa puistonvartijoita, jotka toimivat gorillojen henkivartioina. Varsinaisen salametsästyksen sijalle ovat nousemassa ilmastonmuutos ja elinympäristön väheneminen.

Toivoa kuitenkin on ja suojelu jatkuu.

Lisätietoa:

Tutkija Henry Pihlström
Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
0504160621
henry.pihlström@helsinki.fi

Lue lisää aiheesta: Elämäntieteet