— Siellä on kuumaa, kuten päiväntasaajalla yleisesti. Ja punaista. Maa on punaista hiekkaa ja talojen betonikin on siksi punertavaa, tutkija Juuso Tuure kuvaa Maktaun pikkukaupunkia Keniassa.
Maktau sijaitsee viidenkymmennen kilometrin päässä Helsingin yliopiston Taita-vuorten tutkimusasemasta, lähellä Tansanian rajaa. Kilimanjaro näkyy hyvällä säällä. Maantieteilijät, geoinformaatikot ja biotieteilijät ovat tehneet tutkimusta asemalla vuodesta 1989, mutta Tuuren tutkimuksiin asema ei sopinut. Siellä sataa liikaa.
Onneksi aseman työnjohtaja Mwadime Mjomba asuu kuivemmilla seuduilla Maktaussa. Hänen maatilansa — maissipelto, kanoja, vuohia — oli mainio paikka pystyttää kasteenkeräyskoe.
Helmikuussa 2016 Tuure ja Maktaun asukkaat pystyttivät koekentän. Erilaisia valkoisia ja mustia muoveja viritettiin kehikoiden varaan keräämään kastetta. Maata katettiin kasviaineksella ja valkoisilla ja mustilla muoveilla.
— Alueella aiemmin käyneet opastivat, että kaikki tarpeet teippejä ja ruuveja myöten kannattaa tuoda Suomesta. Tuolloin koealueella ei ollut vielä edes sähköjä, vain aurinkopaneelit katolla.
Olosuhteista huolimatta koe onnistui hyvin. Valitettavasti kastetta ei kuitenkaan kertynyt aivan niin paljon kuin tutkijat odottivat: saalis oli keskimäärin 0,1 millimetriä neliömetrin keräysalaa kohden jokaisena kasteyönä.
Toisaalta maan kattaminen valkoisella muovilla osoittautui hyödylliseksi. Kate keräsi kastetta ja auttoi tasaamaan kovimpia lämpöpiikkejä ja kosteuden haihtumista.
— Kasteenkeräys ei ratkaise vesiongelmia, mutta kuivilla ja syrjäisillä alueilla se voi olla keino auttaa selviytymistä, Tuure pohtii.
— Hyvä uutinen on, että edulliset PVC- ja PE-muovit olivat kasteen keräämisessä yhtä hyviä kuin keräämistä varten kehitetty kalliimpi OPUR-muovi.
Uutinen on julkaistu Yliopisto-lehden Kentältä-palstalla 10/2016.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.