Tehostetuista vesilintulaskennoista haetaan apua taantuville sorsalajeille
Vuosittain toteutettavat vesilintulaskennat tuottavat tietoa Suomen sorsakantojen tilasta. Tehostetuilla vesilintulaskennoilla etsitään nyt selitystä sorsamäärien vähentymiselle.

Vesilintukantojen valtakunnallinen seuranta aloitettiin 1980-luvun lopulla. Monen lajin pesimäkannat ovat vuosien kuluessa taantuneet, ja alkuinnostuksen jälkeen myös useat vesilintujen seurantapaikat ovat hiljentyneet. Tänä ja ensi vuonna toteutetaan maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella tehostettuja laskentoja 1980-luvun kohteilla, tarkoituksena selvittää syitä sorsakantojen taantumisen takana. Erityisesti vesiympäristössä tapahtuneet muutokset ovat tarkastelun alla. Teholaskennoilla paikataan myös Pohjois-Suomen harvaksi käynyttä laskentaverkkoa.

– Monet jo 1980-luvulta lähtien laskentoja tehneet ovat raportoineet huolestuneina muutoksista omilla seurantajärvillään. Lintujen määrät ovat vähentyneet, samalla kun järvet ovat kasvaneet umpeen, kertoo vesilintulaskentojen projektikoordinaattori Sari Holopainen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Helsingin yliopistosta.

Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa yhdeksästätoista sorsalajista yhdeksän määriteltiin uhanalaisiksi. Pohjois-Suomen harva laskentaverkko aiheuttaa kuitenkin epävarmuutta varsinkin pohjoisten sorsakantojen arvioihin. Taantuneiden lajien metsästämistä on suositeltu välttämään. Johtava tutkija Hannu Pöysä Luonnonvarakeskuksesta painottaa vesilintulaskentojen merkitystä kestävän metsästyksen toteuttamisessa.

– Kannan koossa pitkällä aikavälillä tapahtuvat muutokset ovat keskeinen tieto lajin metsästyskestävyyttä arvioitaessa. Vesilintulaskennat tuottavat tätä tietoa ja toimivat varoitusjärjestelmänä myös metsästyksen osalta, vaikka kannan taantumisen syyt olisivatkin toisaalla, Pöysä toteaa.

Tehoseurannat osoittavat, että varsinkin haapanan, jouhisorsan ja punasotkan havaintomäärät vähenivät koko maassa 1980-lukuun verrattuna. Taantuneiden lajien lisäksi laskennoilla löydetään myös voittajalajeja. Esimerkiksi harmaasorsa-, kanadanhanhi- ja laulujoutsenhavaintoja ilmoitettiin nyt enemmän kuin 1980-luvulla.

Vesilintulaskentojen aineiston keruu uudistui tänä vuonna merkittävästi. Perinteisten paperilomakkeiden lisäksi laskijat pystyvät toimittamaan havainnot ensi kertaa myös verkkolomakkeella Suomen lajitietokeskuksen ylläpitämän Laji.fi-portaalin kautta.

Tänä vuonna laskentoja tehtiin ennätysmäärä. Parilaskentoja tehtiin lähes 2 000 kohteella. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvat vesilintujen pesimäaikaiset laskennat ovat maailmanlaajuisesti erityislaatuiset ja kansalaistiedettä parhaimmillaan.

– Uuden verkkojärjestelmän toivotaan kannustavan laskentojen tekemiseen. Sen avulla on helppo etsiä itseä kiinnostavat laskentakohteet ja tarkistaa ovatko kohteet aktiivisia vai laskijaa vailla. Uusiakin laskentapisteitä kannustetaan tietysti perustamaan, mikäli mielekäs kohde löytyy, muistuttaa Sari Holopainen.

Laajat valtakunnalliset vesilintulaskennat toteutetaan Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinoimana yhteistyössä BirdLife Suomen, Helsingin ja Turun yliopiston, Luonnon- ja riistahoitosäätiön, Luonnonvarakeskuksen, Metsähallituksen, Suomen riistakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Tuloksia voidaan hyödyntää myös ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön Helmi-ohjelman ja Sotka-hankkeen tuloksia arvioitaessa.

Lisätietoja