Viime heinäkuussa tutkija David Fewer kulki varhain aamulla helsinkiläisessä lähiössä painavaa muovipussia kantaen. Pussi oli täynnä sinilevää.
Hellekesä oli kukkiville sinileville otollinen.
— Kävin toisinaan hakemassa leväpussin Metsähallituksen suunnittelijan Anna Lyssenkon kotoa ennen työpäiväni alkua. Hän oli kerännyt levän saman viikon aikana Helsingin edustalta.
Pussi päätyi Viikin kampukselle mikrobiologian yksikön sinileväviljelmien huoneisiin. Laboratoriossa työskentelee Fewerin ja professori Kaarina Sivosen lisäksi kahdentoista hengen tutkimusryhmä. Sinilevähuoneissa tuoksuu vähän samalta kuin keväällä ensimmäisten sadepisaroiden tipahdellessa kuivaan maahan. Muutamat sinilevistä erittävät ilmaan geosmiinia.
— Syanobakteerit eli sinilevät tuottavat myös paljon happea. Niillä on tärkeä osa biokemiallisessa kierrossa. Myös osa hengittämästämme hapesta on sinilevistä lähtöisin, Fewer kertoo.
Irlannin tuulisilta rannoilta Itämeren ääreen
Fewer työskentelee leväkantojen parissa ja selvittää, miten sinilevät käyttävät ravinteita ja tuottavat myrkkyjä. Vihreän eri sävyissä loistavat leväpurkit ovat kauniita, eivätkä kaikki levät suinkaan ole myrkyllisiä.
Irlannin tuuliset rannikot ja rantavedet ovat aina kiehtoneet Fewerin mieltä. Hän asui pitkään maan etelärannikolla Waterfordissa. Siellä hän tottui liikkumaan rantavedessä ja katselemaan vesirajaan huuhtoutuneita erivärisiä leviä. Meribiologia tuntui luontevalta alanvalinnalta.
Fewer kertoo toisinaan kaipaavansa Atlantin kuohuja.
— En ole koronatilanteen vuoksi voinut käydä kotimaassani. Itämeri on minulle nyt yhtä tärkeä ja kiehtova kuin Atlantti.
Fewerin väitöstutkimus sinilevien symbioottisista ominaisuuksista valmistui Göttingenin yliopistossa. Suomessa hän on asunut ja työskennellyt vuodesta 2002.
Merenpohjaan pudottautumisen taito
Talvella suuri osa Itämeren sinilevälajeista kelluu massana pinnan alla tai viettää talvilepoa pohjaan pudottautuneina. Kevään tullen koittaa jälleen kasvun aika.
Sinilevät tarvitsevat hyvin niukasti ravintoa. Keväällä osa niistä alkaa kasvaa vasta silloin, kun muut levät ovat jo kuluttaneet suurimman osan ympäröivistä ravinteista.
Jotkin sinilevistä voivat säädellä asentoaan merenpohjassa kerryttämällä kaasuja tyhjiöön sisällään, ikään kuin säädeltävään uimarakkoon. Olosuhteista riippuen sinilevässä käynnistyy hienovireisiä tapahtumaketjuja, jotka vaikuttavat siihen, nouseeko se veden pinnalle paistattelemaan vai pudottautuuko se esimerkiksi tuulisena päivänä pohjaan piiloon.
Fewer on kiinnostunut sinilevien perimästä.
— Yritämme ymmärtää, millä tavoin sinilevät käyttävät ravinteita ja sopeutuvat ravinnepulaan.
Sinilevätesti ei tunnista kaikkia myrkkyjä
Koska suomalaiset elävät ja lomailevat vetten äärellä, sinilevähaitat ovat mediassa jokakesäinen uutinen. Moni tietää, miltä sinilevää syönyt kala maistuu: mudalta.
Sinilevät kukoistavat maatalouden ja teollisuuden päästöjen rehevöittämillä vesialueilla. Viime vuonna WHO muutti kolmen sinilevän erittämän toksiinin viitearvoja, sillä niiden on todettu olevan suurina määrinä nautittuina vaarallisia. Aikaisemmin tutkimustieto on riittänyt viitearvojen antamiseen vain yhdelle ihmiselle vaaralliselle toksiinille. Suomessa viime kesänä myyntiin tullut sinilevätesti mittaa vain tätä yhtä myrkyllistä yhdistettä, vaikka kaikkia neljää on havaittu suomalaisissa vesistöissä.
Fewer toivoo voivansa selvittää, kuinka yleisiä ihmisille ja eläimille myrkyllisiksi luokitellut toksiinit Suomen vesistöissä ovat ja minkälaisissa ympäristöissä ne elävät.
— Ihmisiä kuolee sinilevän aiheuttamiin myrkytyksiin ani harvoin. Yleensä myös eläimet osaavat vaistonvaraisesti välttää levän vihreäksi värjäämän veden juomista, mutta aina esimerkiksi maatilojen eläimillä ei ole muuta vesilähdettä käytettävissään.
Lääkkeitä ja aurinkosuoja
Sinilevät ovat kuin pieniä ja taidokkaita kemistejä. Ne tuottavat tuhansia erilaisia yhdisteitä. Fewerin ryhmä tutkii sinileväyhdistettä, jonka avulla levä suojautuu auringolta.
— Etsimme sinilevien tuottamien aurinkosuojayhdisteiden käyttömahdollisuuksia.
Tällä hetkellä hodgkin-lymfooman hoitoon käytetään lääkettä, joka on ideoitu sinilevän erittämän toksiinin pohjalta. Kaarina Sivosen ryhmä puolestaan viimeistelee tutkimusta, jossa selvitettiin sinilevän ominaisuuksia sienten torjunnassa.
Fewer tutkii myös suomilideksi nimeämäänsä Itämeren sinilevästä eristettyä toksiinia. Suomilide voisi kenties sopia eturauhassyöpää hoitavaan lääkkeeseen, alustavat tulokset kertovat.
Vasta löydetyllä lajilla ei ole vielä nimeä
Kaikilla sinilevälajeilla on erilaisia ominaisuuksia.
— Osa sinilevistä saattaa kasvaa pohjassa ja päästää toksiineja veteen sieltä. Tällöin levätilanteen havaitseminen on mahdotonta paljain silmin.
Viime kesänä Fewer nosti sukeltajan antamasta muovipussista tieteelle täysin uuden sinilevälajin.
— Uusi laji ei ollut mikään yllätys, sillä tunnemme sinileviä ja niiden taksonomiaa vieläkin todella huonosti.
Fewerille sinilevät ovat kuin aarrearkku täynnä mahdollisuuksia. Tulevina vuosina levistä on mahdollista saada teolliseen käyttöön hyödyllisiä, jopa pelastavia ainesosia.
Viime kesänä löydetyllä uudella sinilevälajilla ei ole vielä nimeä. Silti sekin on kuin pieni kemisti, joka tuottaa valtavia määriä erilaisia yhdisteitä — myrkyllisiä ja hyödyllisiä.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/22.
Startup-yritys Origin by Ocean kasvattaa rakkohaurua ja kerää kuormittuneilta vesialueilta sinilevämassaa pyrkien käyttämään kerättyä biomassaa hyödylliseen tarkoitukseen.
Origin by Ocean kaipasi tutkijoita mukaan selvittämään, millä tavoin sinilevää voisi käyttää yrityksen uudessa leväjalostamossa. David Fewerin johtama tutkimusryhmä analysoi nyt sinilevänäytteitä ja selvittää niiden ominaisuuksia sekä niiden tuottamia yhdisteitä. Projektia rahoittaa Nessling-säätiö.
Yritys on perustanut työnsä tueksi levähavainto.fi -palvelun, johon sinileväalueista voi ilmoittaa. Ilmoitukset tarjoavat tietoa kasvupaikoista tutkijoille ja keruupaikoista yrittäjille.