Taloudellis-ekologinen optimointimalli porotalouden kannattavuudesta osoittaa, että Suomessa sovellettu vasoihin ja koiraisiin kohdistuva teurastus on taloudellisesti perusteltua. Nykyiset poromäärät ovat kuitenkin monissa paliskunnissa talvilaidunten kantokykyyn nähden suuret. Toisaalta laidunten kantokyky on heikentynyt myös metsätalouden ja muun maankäytön seurauksena.

Poronhoito on ainutlaatuinen elinkeino, kiinteä osa saamelaista kulttuuria ja taloudellisesti merkittävää koko Pohjois-Fennoskandian alueella. Taloudellisesta merkityksestä huolimatta suurin osa aikaisemmasta tutkimuksesta on keskittynyt porojen ekologiaan ja biologiaan.

Helsingin yliopistossa väittelevä Antti-Juhani Pekkarinen on tutkinut poronhoitoa monitieteisellä taloudellis-ekologisella mallilla. Matemaattisesti kuvatussa mallissa huomioidaan poropopulaation ikä- ja sukupuolirakenne, poron moniavioinen luonne ja koiraiden iästä riippuva siitoskyky. Lisäksi huomioidaan talviaikaisen ravinnonsaannin vaikutukset vasatuottoon, vasojen painoon ja poron kuolleisuuteen.

– Mallin optimointitulosten perusteella erityisesti Suomessa käytössä oleva tapa teurastaa suurin osa vasoista jo ensimmäisenä syksynä on porotalouden kannattavuudelle keskeistä. Myös aikuisten koiraiden määrä kannattaa nykykäytännön mukaisesti pitää alle kymmenessä prosentissa, Pekkarinen arvioi.

Koiraita voidaan pitää eloporopopulaatiossa vähän, koska yksi koiras hedelmöittää monta naarasta. Tästä seuraa yllättäen, että optimaalisesti hoidetussa poropopulaatiossa yhden koiraan menetyksestä näyttää aiheutuvan suurempi tappio kuin naaraan menetyksestä. Kun parhaassa siitosiässä oleva koiras menetetään peto- tai liikennevahingon seurauksena, menetetään enemmän vasoja verrattuna naaraan menetykseen, vaikka jäljelle jääneet koiraat pystyvätkin osittain kompensoimaan menetyksen.

Maa- ja metsätalousministeriö määrittää kymmenvuotiskausittain suurimmat sallitut poroluvut eri paliskunnille. Väitöskirjan mallilla voidaan tarkastella taloudellis-ekologisesti perusteltuja poro- ja jäkälämääriä erilaisissa laidunympäristöissä. Väitöskirjan mukaan nykyiset poromäärät näyttävät suurilta ja jäkälämäärät pieniltä.

– Kuitenkaan porotalouden kannattavuuden näkökulmasta tilanne ei näytä niin hälyttävältä kuin yleisesti tunnutaan uskottavan. Silti monissa paliskunnissa laidunten kantokykyyn nähden suuri poromäärä alentaa elinkeinon kannattavuutta. Toisaalta laidunten kantokykyä pystyttäisiin nostamaan paremmalla poro- ja metsätalouden yhteensovittamisella.

Pekkarisen kehittämä malli pystyy kuvamaan myös jäkälämäärän viimeaikaista kehitystä. Jäkälälaidunten kantokykyä heikentää tällä hetkellä vanhojen jäkälä- ja luppometsien väheneminen, toimivan laidunkiertojärjestelmän puute, muun maankäytön laajeneminen ja laidunten pirstoutuminen.

– Jäkälän lisääminen tasolle, jossa taloudellisesti kannattava poronhoito perustuu luonnonlaitumiin, kestää mallin mukaan vuosikymmeniä ja edellyttää poromäärien leikkauksia ja sopeuttamisen aikaista lisäruokintaa.

Pekkarisen mukaan välittömillä teurastuksilla toteutettu mahdollisimman nopea sopeutumisratkaisu jäkäliköiden elvyttämiseksi ei näytä taloudellisesti perustellulta. Hitaampi sopeuttaminen hyödyntää paremmin poropopulaation ikäluokkarakennetta. Samalla poronomistajien tulotaso säilyisi korkeampana myös sopeuttamisjakson aikana.

___________________________________

MMM Antti-Juhani Pekkarinen väittelee 16.3.2018 kello 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Ecology and economics of reindeer herding systems". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätieteiden talo, sali 105 (ls B6), Latokartanonkaari 7.