Paimentolaisuus ja laidunnus ovat keskeinen osa kestävää tulevaisuutta
Suurin osa maapallon maapinta-alasta on laiduntavien eläinten käytössä. Silti laidunnusta ei yleensä huomioda kansainvälisissä ja kansallisissa kestävyyshankkeissa. Helsingin ja Oslon yliopistojen tutkijat pyrkivät selvittämään, miten laidunnus säilyy kestävänä tulevaisuudessakin.

Jopa 60 prosenttia maailman maapinta-alasta on laiduntavien eläinten käytössä, ja laidunnus on elinkeinona käytössä yli puolessa maailman maista. Laidunnuksen pitkä historia aina kivikaudelta lähtien osoittaa, että paimentolaisuus ja laidunnus ovat jatkuvasti sopeutuneet maailman muutokseen. Nopeat muutokset aiheuttavat kuitenkin samalla ongelmia ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden kannalta.

– Haasteet eivät liity ainoastaan globaaliin etelään eli matalan ja keskitulotason maihin, jotka sijaitsevat Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Esimerkiksi suomalaisista perinnebiotoopeista 95 prosenttia on äärimmäisen uhanlaisia. Tämä ekosysteemien romahdus johtuu suoraan laidunnuksen vähentymisestä, muistuttaa yliopistonlehtori Mar Cabeza Helsingin yliopistosta.

Kohti kestävämpää laidunnusta

Tutkijat nostavat uusimmassa tutkimuksessaan esiin useita esimerkkejä siitä, miten sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristönäkökulmien yhdistäminen auttaa luomaan kestävämpää laidunnusta. Suomalainen poronhoito on esimerkki tilanteesta, jossa kestävyysongelmat kietoutuvat yhteen: elinkeinon kannattavuuden ylläpito johtaa ylilaidunnukseen, joka puolestaan uhkaa kulttuurisesti tärkeää elinkeinoa.

– Paimentolaisuuden ja laidunnuksen pitkä historia tarjoaa mahdollisuuden oppia menneistä kriiseistä. Romahdukseen johtaneiden tilanteiden tunnistaminen voi auttaa välttämään vastaavanlaisia tilanteita tulevaisuudessa, tutkimukseen osallistunut apulaisprofessori Jussi T. Eronen Helsingin yliopistosta huomauttaa.

Jos elinkeinoa tuetaan vain yhdestä kestävyysnäkökulmasta, hyöty jää rajalliseksi.

– Käsittelemällä kestävyyttä kokonaisuutena voidaan auttaa estämään paikallisia sukupuuttoja, tukea taloudellisesti ihmisiä, joiden toimeentulo riippuu laidunnuksesta, ja säilyttää kulttuurisesti merkittäviä taitoja, kuten elintarvikkeiden valmistusta. Näin paimentolaisuus voi paitsi selvitä tulevaisuudessa, myös edesauttaa kestävän elämäntavan saavuttamisessa, tutkijatohtori Pablo Manzano Helsingin yliopistosta sanoo.

Maailmanlaajuinen tietokanta kestävän paimentolaisuuden ja laidunnuksen saavuttamiseksi

Tutkijat korostavat, että paikallisten asukkaiden ja alkuperäisväestöjen saaminen mukaan tutkimukseen on erityisen tärkeää, sillä tutkimuksen tuottama tieto auttaa heitä vaikuttamaan heihin itseensä liittyvään päätöksentekoon.

Paimentolaisuuden ja laidunnuksen monimuotoisuuden ymmärtäminen vaatii nykyhetkeen liittyvän tiedon lisäksi valtavan määrän arkeologista ja historiallista aineistoa taloudellisista, kulttuurisista ja ympäristöön liittyvistä mittareista ympäri maailman. Tutkijaryhmä onkin nyt yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa keräämässä tähän liittyvän maailmanlaajuisen tietokannan.

Aineistoa kerätään yhteistyössä paimentolaisten, heidän järjestöjensä ja paimentolaistutkijoiden yhteistyönä. Näin löydetään paremmin laidunnuksesta kertynyttä niin sanottua harmaata kirjallisuutta, joka tarkoittaa muita kuin kaupallisia tai akateemisia julkaisuja eli vaikeammin löydettäviä ja unohtuneita lähteitä.

Artikkeli:

Pablo Manzano, Daniel Burgas, Luis Cadahía, Jussi T. Eronen, Álvaro Fernández-Llamazares, Slimane Bencherif, Øystein Holand, Oula Seitsonen, Bayarmaa Byambaa, Mikael Fortelius, María E. Fernández-Giménez, Kathleen A. Galvin, Mar Cabeza, Nils Chr. Stenseth. Toward a holistic understanding of pastoralism. One Earth, Volume 4, Issue 5, 2021, Pages 651-665, ISSN 2590-3322, https://doi.org/10.1016/j.oneear.2021.04.012.