Merenpohjan mineraalisaostumat ovat yleisiä pohjoisella Itämerellä

Merenpohjan mineraalisaostumista tiedetään vasta hyvin vähän, vaikka ne ovat varsin yleisiä Itämerellä.  

– Runsaslukuisuudestaan huolimatta saostumia on tutkittu yllättävän vähän, eikä niiden määrästä tai levinneisyydestä ole kuin hajanaista tietoa, kertoo väitöskirjatutkija  bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnista. Kaikkonen tutkii osana väitöskirjatyötään merenpohjan mineraalisaostumia ja niiden mahdollisen hyötykäytön ympäristövaikutuksia.   

Kansallisessa Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa Itämeren saostumapohjat onkin todettu puutteellisesti tunnetuksi luontotyypiksi. 



Rautaa, mangaania, fosforia ja harvinaisia maametalleja sisältäviä mineraalisaostumia esiintyy valtamerten pohjalla, mutta myös matalammilla merialueilla, kuten Itämeressä.  Runsaina määrinä saostumat voivat peittää merenpohjan lähes kokonaan,  ja pehmeällä merenpohjalla ne tarjoavat kovan kasvualustan muuten epävakaalla sedimenttipinnalla, muodostaen mahdollisesti ympäröivästä merenpohjasta poikkeavan elinympäristön merenpohjan eliöstölle.  

Helsingin yliopiston, ja yhteistyössä toteuttama   tutkimus osoittaa, että runsaasti rautaa ja mangaania sisältäviä saostumia esiintyy vähintään 11 prosentissa, ja jopa 20 prosentissa, Suomen merialueista.   Aikaisemmin saostumia on ajateltu esiintyvän runsaasti vain syvemmillä alueilla, mutta Kaikkonen yhteistyökumppaneineen osoittaa, että niitä löytyy yllättävän runsaasti myös aivan rannikon läheisyydestä.  

Tutkimuksessa hyödynnettiin vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman, , keräämiä havaintoja merenpohjan ominaisuuksista yli 140 000  näytepisteeltä.  

– Saostumien levinneisyyden selvittäminen auttaa meitä ymmärtämään niiden roolia meriekosysteemille, jolloin niiden mahdollisesta suojelusta voidaan tehdä tietoon pohjautuvia päätöksiä, sanoo Kaikkonen.   

Kaupalliset käyttömahdollisuudet  

Saostumien kaupallista hyödyntämistä niiden sisältämän mangaanin ja harvinaisten maametallien vuoksi on jo selvitetty syvillä merialueilla muun muassa Tyynellä valtamerellä, ja saostumien hyödyntäminen mietityttää myös Itämerellä. Venäjän puoleisella Suomenlahdella saostumien nostamista on jo kokeiltu.  Saostumakenttien ollessa puutteellisesti tunnettuja myös niiden hyötykäytön pitkäaikaiset ympäristövaikutukset ovat vielä epäselviä.  

– Rajoittamattomalla ottotoiminnalla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia meriekosysteemin toimintaan, jotka on selvitettävä ennen kuin kaupallinen toiminta on  ajankohtaista, Kaikkonen toteaa. 

 

Kesällä 2019 saman projektin puitteissa on aloitettu kenttätyöt, jossa sukeltamalla ja sedimenttinäytteenotolla selvitetään saostumakenttien biologista monimuotoisuutta suhteessa paljaisiin merenpohjiin.  Työ on tehty yhteistyössä ja kanssa osana Suomen Akatemian Strategisen Tutkimusneuvoston  sekä ympäristöministeriö rahoittamaa MERISAMPO-hanketta.  



 

Alkuperäinen artikkeli 

Tutkimus julkaistiin Frontiers in Marine Science –lehdessä: 

Kaikkonen, L., Virtanen, E. A., Kostamo, K., Lappalainen, J., & Kotilainen, A. T. (2019).  Frontiers in Marine Science, 6, 541. DOI: 10.3389/fmars.2019.00541