Mietitkö koskaan, mikä on tarhamehiläisen rooli ympäristössään? Miltä kukilta se kerää mettä, mille mikrobeille se toimii kotina ja mitä tauteja se kantaa? Pohjois-Euroopassa hunajanäytteitä keränneet tutkijat ovat selvittäneet, että mehiläisen koko elämäntarinan voi lukea mehiläispesän ruokavarastosta, hunajasta.
Hunajassa olevien DNA-jäämien perusteella tutkijat pystyivät luetteloimaan mehiläisen kanssakäymiset muiden eläinten, kasvien, virusten, bakteerien ja sienten kanssa.
– Hunajan avulla voimme nähdä, mitä mehiläiset tekevät usein, tai mitä ne tekevät harvemmin. Tätä emme voi kysyä suoraan mehiläisiltä, sanoo tutkija Helena Wirta Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta.
Mettä ja siitepölyä ravinnokseen kerätessään mehiläiset pölyttävät kasveja. Hunajanäytteiden DNA-määriin perustuen mehiläiset hyödyntävät eniten viljelykasvien, kuten rypsin, apilan, omenan ja mansikan kukkia. Pölyttäjinä ne siis myös pääosin palvelevat juuri näitä kasveja.
Tutkijat huomasivat kuitenkin, että kasvien DNA:n sijaan pääosa hunajassa olevista DNA-jäämistä kuului viruksille ja bakteereille.
– Erityisen mielenkiintoista on DNA:n perusteella virusten ja bakteerien moninaisuus. Hunajassa on usein muun muassa kasvitauteja aiheuttavien bakteerien DNA:ta, mutta myös sellaisten bakteerien, jotka suojelevat kasveja taudeilta. Todennäköisesti mehiläiset siis kuljettavat näitä kaikkia, Helena Wirta sanoo.
Hunaja on antimikrobista, joten se on ihanteellinen ja pitkään säilyvä DNA-varasto. Hunajassa itsessään mikrobit ovat pääosin epäaktiivisia. Alle yksivuotiaille lapsille hunajaa ei suositella, koska hunajassa voi olla Clostridium-sienen itiöitä, jotka voivat suolistoon päästessään sairastuttaa pikkulapsen.
Hunajasta apua hyönteisten tautitilanteen tarkkailuun?
Hunajasta löytyi myös mehiläisessä elävien mikrobien DNA:ta. Mehiläinen itsessään siis toimii mikrobien elinpaikkana, mutta on myös itse niistä riippuvainen pysyäkseen kunnossa. Lisäksi hunajassa oli monien mehiläisille ja muille hyönteisille tauteja aiheuttavien bakteerien ja sienten DNA:ta.
– Tämän perusteella mehiläisillä on roolinsa kyseisten mikrobien levittämisessä. Tämä tarjoaa myös hyvän johtolangan sille, mitä tauteja tutkijoiden tulisi pitää silmällä milläkin alueella. Jos esimerkiksi selviää, että tarhamehiläinen ja tietyt muut pölyttäjät käyttävät samaa kasvilajia, tämän kasvin kukat voivat toimia alustana mikrobien jakamiselle – niin toivottavien kuin vähemmän toivottavien mikrobien osalta, sanoo Helena Wirta.
Hunajaan tallentuvalla tiedolla on myös maailmanlaajuista merkitystä.
– Jos DNA-jäämät kaikista mehiläisen kohtaamista eliöistä todella tallentuvat hunajaan, tämä on iso juttu kaikille meille, jotka yritämme ymmärtää, miten lajit yhdessä muodostavat ekosysteemejä ja miten ne yhdessä pyörittävät maailmaa, sanoo hyönteisekologian professori Tomas Roslin Ruotsin maataloustieteellisestä yliopistosta (SLU).
Tutkimuksessa oli mukana 43 hunajanäytettä Ruotsista, Suomesta ja Virosta. Osa näytteistä oli suoraan mehiläishoitajilta, osa kaupoista.
Artikkeli
Wirta, H. K., Bahram, M., Miller, K., Roslin, T., & Vesterinen, E. (2022). Reconstructing the ecosystem context of a species: Honey-borne DNA reveals the roles of the honeybee. PloS one, 17(7), e0268250.
Lisätietoja
Tomas Roslin, Swedish University of Agricultural Sciences (SLU), puh. +46 18 672 383