Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään. Loru esittelee tuttujen lintujen saapumiset aivan oikeassa järjestyksessä, vaikka sen viisautta ei kannatakaan arvioida ryppyotsaisesti kalenteri kädessä.
Entä syysmuutot, etenevätkö ne päinvastaisessa järjestyksessä?
Ilmastonmuutos on aikaistanut kevätmuuttoa, mutta syysaikataulut ovat pysyneet vakaampina, kertoo akatemiatutkija
(Juttu jatkuu taulukon alla.)
Joutsenia jouluna
Peipoissa näkyy selvästi, kuinka suuren hajonnan lintujen ikä ja sukupuoli voivat muuttoaikoihin tuoda. Lehikoisen kollegoineen kokoamassa aineistossa nuoret peipot ottavat lähes kuukauden etumatkan, ja vanhoista linnuista koiraat viipyvät pidempään. Koko muuttojoukon keskimmäisen peipon lähtöpäivä eli muuton mediaani on 23.9.
Pisimpään Suomessa sinnittelevät kiurutkin ovat lokakuun lopussa jo poissa, mutta vesilintuja on sentään jäljellä. Muuttavia laulujoutsenia ja isokoskeloita voi leutoina talvina nähdä vielä tammikuussakin.
Lehikoinen ehdottaa kevätrunon rinnalle syyslorua, jossa lintulajit saavat pareikseen elonkorjuumarjoja: Kiurut kaukomaille karpaloaikaan, peipposet jo puolukka-aikaan. Västäräkki vaihtuu vadelmaan ja muuttopääsky mustikkaan.
Kaikki Hangon lintuaseman aineistot ovat verkossa
Lue lisää:
Juttu on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/08/18.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.