Akuutti lymfaattinen leukemia (ALL) on pahanlaatuinen verisairaus, joka on yleisin lasten syöpätyypeistä. ALL:ään sairastuu vuosittain noin 50 lasta Suomessa.
Helsingin yliopiston solu- ja verensiirtohoitojen professori Kim Vettenranta sanoo, että lapsuusiän ALL:n ennuste on nykyisin suhteellisen hyvä.
– Nykyisin käytössä olevalla hoidolla noin 98 prosenttia sairastuneista lapsista on hengissä ja taudista vapaa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.
ALL:n hoito ja hoitotulokset ovat kehittyneet huikeasti 40-50 vuoden aikana. Ensimmäiset luuytimen kantasolusiirrot tehtiin lapsipotilaille 1960-luvun lopulla Yhdysvalloissa. Hoitomenetelmän toi Suomeen Lastenklinikalla työskennellyt lääkäri, professori (emer.) Martti Siimes vuonna 1974.
– Leukemian hoidossa käytettävän luuydinsiirron perusidea on meidän päiviimme säilynyt samana: terveeltä luovuttajalta otetaan terveitä kantasoluja, jotka siirretään leukemiapotilaalle esihoidon jälkeen.
Leukemian kantasoluhoitoja on Vettenrannan mukaan tutkittu ja kehitetty huomattavasti viime vuosikymmeninä. Vettenranta tutkimusryhmineen on osaltaan kehittänyt lasten leukemian kantasolusiirtoja nykytasolle.
– Olen tutkimusryhmäni kanssa ollut mukana kehittämässä kantasoluhoitoja nimenomaan lapsipotilaille. Olemme muun muassa tutkineet immuunijärjestelmän toipumisen säätelyä, sen toipumisen seurantaa luuydinsiirron jälkeen sekä käänteishyljinnän hoitoa.
Vettenrannan professuuri perustuu lahjoitusvaroihin: yliopisto päätti perustaa professuurin lahjoituksella, jonka SPR:n Veripalvelu teki lääketieteiden ja farmasian koulutusalalle. Vettenrannan tutkimusryhmän (HY/HYKS/SPRV) ja HUS:n uuden Lastensairaalan yhteistyö SPR:n Veripalvelun kanssa on tiivistä, sillä Veripalvelu vastaa kantasolusiirteiden luovuttajien etsimisestä ja logistiikasta.
T-solut avainasemassa
Leukemian uusimpia hoitomuotoja on kohdennettu soluterapia, jossa hyödynnetään potilaan omia, immuuni- eli puolustusjärjestelmän T-soluja. Hoitomuodossa potilaalta itseltään kerätään T-soluja. Potilaalta kerättyjä soluja muokataan geeniteknologisesti tunnistamaan pahanlaatuiset leukemiasolut.
Kohdennetun soluterapian periaate sinällään on tunnettu noin 30 vuoden ajan. Ongelmana oli kuitenkin pitkään se, että syövän kimppuun hyökkääviä T-soluja ei saatu kunnolla toimimaan, sillä syöpäsolun itsestään antama signaali oli liian heikko.
– T-solu on elimistön luonnollinen solu, joka on erittäin tehokas syöpäsolun tappaja, jos se saadaan sille tuulelle ja oikein viritettyä, Vettenranta kiteyttää.
HUS:n uudessa Lastensairaalassa on jo hoidettu ensimmäinen leukemiaa sairastava lapsipotilas tällä kohdennetulla soluterapialla.
Vettenrantaa motivoi paljon hoitomenetelmien kehittyminen ja potilaiden auttaminen.
– Tavoitteeni on seuraavien viiden vuoden aikana jalkauttaa syövän soluterapian versio 2.0 Suomeen niin kuin Martti Siimes aikanaan toi meille luuydinsiirtojen 1.0 version 1970-luvulla. Lähitulevaisuudessa pystymme toivottavasti näin hoitamaan myös ne vaikeimmin hoidettavissa olevat 2-3 prosenttia potilaista.