— Vedenalainen tutkimus on kesän jälkeen koko ajan vaikeampaa, koska kasvit ovat jo hyvin suuria. Elokuun lopussa sukelsimme viimeisen kerran tänä vuonna, Charlotte Angove sanoo.
Esimerkiksi parimetriseksi kasvava ahvenvita tekee merenpohjasta melkoisen viidakon.
Angove on tutkinut kasvillisuutta Tvärminnen eläintieteellisen aseman läheisyydessä Tammisaaren ja Hangon välillä. Hän sukeltaa ottamaan näytteitä aina samoilta pohjaan merkityiltä alueilta ja selvittää, mitä ravinteita niissä on kasvukauden eri aikoina.
Aineiston keräämisen Angove aloitti tänä vuonna toukokuussa. Hän sukelsi yhdessä työparin kanssa, ja rannalla oli kolmas työryhmän jäsen ottamassa vastaan pohjanäytteitä. Oletuksena on, että kasvit kasvavat paremmin toisten kasvien kanssa eli monimuotoisuudesta on niille hyötyä.
Kumppanikasvien tutkimisen tavoitteena on selvittää, miksi jotkut kasvit kasvavat yhdessä parhaiten. Tieto auttaa ymmärtämään sen, mitä kasvit tarvitsevat elääkseen terveesti tai miten ne voisivat imeä entistäkin enemmän ravinteita ympäristöstä.
Itämeressä on ravinteita liikaakin, mistä kesän helleaallon aikaiset sinilevälautat kertoivat. Korkeat ravinnepitoisuudet saavat nopeakasvuiset levät kasvamaan, mikä voi estää muita kasveja saamasta valoa. Yksi Angoven kysymyksistä onkin se, miten ravinteet saadaan riittämään oikeissa paikoissa.
Pohjan kasvillisuus tarjoaa suojapaikkoja esimerkiksi hauille ja pikkukaloille sekä parantaa veden laatua sitomalla ravinteita ja estämällä sedimentin pöllyämistä. Se toimii myös tärkeänä hiilinieluna.
Nyt merenpohjan aineisto on sukellettu ja Angove ryhtyy tutkimaan näytteitä. Tuloksia saadaan ensi keväänä.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/07/18.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.