Mitä tutkit?
Tutkin kulutusta ja kulutuksen käytäntöjä yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta, usein monitieteisissä tutkimusryhmissä. Viime vuosina kiinnostuksen kohteenamme ovat olleet erityisesti kestävä ruoankulutus, varsinkin siirtymä eläinperäisestä kasvipohjaiseen ruokavalioon ja se, millaisia arkeen ja sen toimintaan liittyviä muutoksia muutos vaatii ja mihin ihmiset ovat valmiita.
Olen yhdessä kollegoiden kanssa tutkinut poliittista kulutusta, lihankulutusta, veganismia, kasvipohjaisten proteiinien käyttöä ja hyönteissyönnin hyväksyttävyyttä ja pyrkimyksiä muuttaa hyönteiset jostakin ”ei-syötävästä” ”syötäväksi”. Muita viimeaikaisia teemojani ovat olleet syöminen ja ateriointi Pohjoismaissa sekä ruoan puhtautta koskeva poliittinen keskustelu.
Tällä hetkellä olen mukana hankkeissa, joissa tarkastellaan siirtymää kestävään ruokavalioon, kestävyyteen liittyviä sosiaalisia normeja sekä koronapandemian vaikutuksia syömiseen.
Mihin ja miten tutkimusaiheesi vaikuttaa?
Tutkimus toivottavasti auttaa ymmärtämään sitä, miksi erityisesti kestävyyteen liittyvät muutokset ovat niin hitaita ja miksi ne vaativat paljon muutakin kuin kuluttajien toimintatapojen muutosta. Samoin se auttaa näkemään, miten kulutus on kietoutunut vakiintuneisiin käytäntöihin ja siihen, mitä pidämme normaalina ja hyväksyttynä toimintana niin kotona, työssä kuin harrastuksissa ja vapaa-ajalla.
Korona on tehnyt näkyväksi sen, että arkeen uusia rajoja asettava äkillinen muutos vaikuttaa myös kulutukseen ja asettaa eri elämäntilanteissa olevat ihmiset hyvin erilaisiin asemiin. Tätä muutosta koskeva tutkimus voi antaa eväitä myös kestävyyssiirtymän ja sen erilaisten jähmeyksien ymmärtämiseen.
Mikä alallasi inspiroi sinua erityisesti juuri nyt?
Olen inspiroitunut erityisesti käytäntöjen teoriasta ja sen mahdollisuuksista lähestyä kulutusta uudella tavalla, jossa tarkastellaan arkisia ja sosiaalisia käytäntöjä yksilöiden toiminnan sijaan.
Minua kiinnostaa, miten kulutuksessa otetaan haltuun ja käyttöön uusia tuotteita ja käytäntöjä, ja miten niistä voi tulla entistä kestävämpiä. Syöminen, jota olen tutkinut paljon viimeisen 20 vuoden aikana, on erinomainen esimerkki käytännöstä, jossa tapahtuu koko ajan muutosta, mutta joka samalla usein vastustaa radikaaleja ja nopeita siirtymiä.
Usein muutos vie aikaa ja vaatii sekä sosiaalisten ja kulttuuristen merkitysten ja ymmärrysten, aineellisten mahdollisuuksien ja osaamisen että rakenteiden jäsentymistä uusin tavoin.
Mari Niva on kuluttajatutkimuksen professori Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan taloustieteen osastolla.