Siitepölyn määrä on koivuallergisille jokakeväinen jännityksen aihe. Avainasemassa aivastelun, nuhan ja kutinan aiheuttajina ovat norkot.
Norkot ovat koivun kukintoja, joissa on valtava määrä pieniä kukkia. Koivulla molemmat, sekä hede- että eminorkot, ovat samassa puussa. Näissä norkoissa syntyvät koivun sukusolut. Hedenorkoissa kehittyvät siitepölyhiukkaset hedelmöittävät eminorkkoon kehittyvät munasolut keväällä – ja aiheuttavat samalla allergisille oireita.
Koivun siemenet kehittyvät eminorkoissa loppukesällä.
Norkot eivät vielä tällä hetkellä kuki Suomessa, mutta hedenorkot ovat nähtävissä 2–4 senttimetrin pituisina roikkuvina ruskeankellertävinä rakenteina koivuissa jo syksystä alkaen. Sen sijaan eminorkot ovat vielä piilossa koivun lehtisilmujen sisällä.
– Säästä riippuen hedenorkko eli koivun kukinto avautuu yleensä toukokuun alkupuolella. Sen jälkeen niistä alkaa vapautua ilmaan hurjat määrät siitepölyä, kertoo professori ja kasvifysiologi Kurt Fagerstedt bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.
Tarvitaan enää muutama aurinkoinen ja kuiva päivä, niin koivujen hedenorkot avautuvat. Kylminä ja sateisina päivinä ne eivät aukea, eikä siitepöly pääse leviämään ilmaan.
Valon ja veden määrä ratkaisee
Norkkojen määrä voi vaihdella valtavasti vuodesta toiseen. Parhaimmillaan norkkoja voi olla yhdessä puussa tuhansia. Määrää ohjaa se, millainen edeltävä kesä on ollut, sillä norkot muodostuvat puissa aina kukintaa edeltävänä syksynä. Kesä 2017 oli Suomessa suhteellisen viileä, mutta lämpötilaa tärkeämpiä tekijöitä norkkojen kehittymiselle ovatkin auringonvalon ja veden määrä. Niitä oli riittävästi ainakin aukeilla paikoilla.
– Viime kesänä ja kahtena sitä edeltäneenä kesänä koivu ei kehittänyt juurikaan siemeniä eminorkoista, sillä sääolot eivät olleet suotuisat. Siksi sillä oli potentiaalia kehittää sopivissa olosuhteissa enemmän hedenorkkoja, ja sitä kautta siitepölyä. Tämä koskee erityisesti aurinkoisilla ja avoimilla paikoilla kasvavia koivuja, sanoo Fagerstedt.
Kun koivun kukinta keväällä alkaa, hedenorkot kasvavat vielä hieman lisää pituutta, aukeavat ja vapauttavat ilmaan suuret määrät siitepölyhiukkasia. Samaan aikaan myös eminorkot aukeavat vastaanottamaan siitepölyä niin, että hedelmöitys voi tapahtua.
Kukinnan alettua pienikin tuulenvire tai koivun oksan liikahdus saa siitepölyn pöllähtämään hedenorkoista ilmaan. Samaan aikaan oksiin ilmestyvät myös ensimmäiset pienet koivunlehdet. Hedenorkot eivät pysy koivussa kiinni enää kauan, vaan vapautettuaan siitepölyn ne kuolevat ja putoavat maahan. Eminorkot ovat edelleen paikoillaan loppukesällä. Ne suojaavat kehittyviä siemeniä, kunnes koko eminorkko hajoaa ja vapauttaa koivun pienet siemenet tuulen levitettäviksi.
Koivu ei ole herkkä kylmälle
Koivu on erittäin hyvin sopeutunut pohjoiseen ilmanalaan, eikä se ole kovin herkkä lämpötiloille. Esimerkiksi talven lämpötila ei vaikuta koivun kukintaan yleensä mitenkään. Koivu ei myöskään ala kukkia keskellä talvea, vaikka helmikuussa olisi lämmintä, sillä nuput tarvitsevat auetakseen riittävän pitkän yhtäjaksoisen kylmän jakson.
– Olemme joskus testanneet koivun kukintaa laittamalla koivun oksia nestemäisen typen lämpötilaan eli -196 asteeseen. Koivu kestää jopa näin alhaisen lämpötilan aivan mainiosti ilman, että se vaikuttaa koivun kukintaan, Fagerstedt sanoo.
Hyödyllisiä linkkejä:
norkko.fi: Turun yliopiston aerobiologian yksikön ja Ilmatieteen laitoksen Norkko-siitepölytiedotus