Kivuliaan endometrioosin diagnosointia pitää parantaa — hoitoon pääsy kestää liian kauan

15.10.2020
Melkein joka kymmenes nainen potee sairautta, jossa kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa munasarjoihin tai muihin vääriin paikkoihin. Sairauteen liittyy lapsettomuutta mutta myös turhia pelkoja.

Endometrioosi on yleinen naistensairaus. Siinä kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa paikoissa, joihin se ei kuulu, esimerkiksi munasarjoissa.

Kuukautisvuodon aikana osa verestä kulkeutuu vatsaonteloon. Endometrioosia sairastavilla nämä kohdun limakalvon kappaleet alkavat jostain syystä elää omaa elämäänsä kuukautiskierron tahdissa ja muodostuvat endometrioosipesäkkeiksi.

Sairaus voi aiheuttaa jopa invalidisoivia kipuja ja lapsettomuutta. Helsingin yliopiston naistentautien professori Oskari Heikinheimo tuntee taudinkuvan ja potilaiden tuskan ehkä paremmin kuin kukaan toinen lääkäri Suomessa. Hän on työskennellyt endometrioosin parissa pitkään: kuunnellut potilaitaan ja kollegoitaan lukuisissa seminaareissa ympäri maailman.

Yhteyksiä etsimässä

Idea laajasta elämänkaaritutkimuksesta syntyi Heikinheimon ajatuksissa vähitellen. Helsingin yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat piirtävät nyt Suomen Syöpärekisterin sekä Tilastokeskuksen aineistojen avulla mahdollisimman kattavaa kuvaa suomalaisten naisten endometrioosista. 

— Tämä on tiimityötä, Heikinheimo korostaa.

Tutkijat selvittävät, onko endometrioosilla yhteyttä muihin vakaviin sairauksiin, miten tauti vaikuttaa raskauksiin ja kuolevatko endometrioosia sairastavat muita nuorempina.

Tutkimus tarkastelee myös sitä, vaikuttaako endometrioosin tyyppi potilaan elämään. Endometrioosi jaetaan kolmeen tyyppiin sen perusteella, missä tautia esiintyy: pinnalliseen, syvään ja munasarjojen endometrioosiin. Syvä endometrioosi kasvaa nimensä mukaisesti viisi millimetriä tai sitä syvemmälle muiden kudosten sisään.

Syöpäriski ei huomattava

Ensimmäinen tutkimukseen liittyvä väitöskirja, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Liisu Saavalaisen tutkimus, valmistui kesäkuussa 2019.

Työ selvitti, että endometrioosia sairastavalla on hieman suurempi riski sairastua tiettyihin munasarjasyöpiin kuin muilla naisilla.

Jos otetaan 1 000 endometrioosia sairastavaa ja 1 000 naisen verrokkiryhmä ja seurataan heitä kymmenen vuoden ajan, niin endometrioosia sairastavilla on yksi munasarjasyöpä enemmän kuin verrokkiryhmällä. Riski on siis kohonnut mutta pieni.

Toisaalta riski sairastua joihinkin muihin syöpiin on tavallista alhaisempi.

— Kokonaisuutena endometrioosia sairastavilla ei ole suurempi riski sairastua syöpiin kuin muulla väestöllä, Oskari Heikinheimo toteaa.

Nopeasti lääkäriin

Aikaisemmista tutkimuksista tiedetään, että endometrioosipotilaat sairastuvat hieman muita enemmän sydän- ja verisuonisairauksiin. Voisi siis ajatella, että endometrioosia sairastavat kuolevat muita nuorempina. Näin ei kuitenkaan ole — päinvastoin.

Kymmenen vuoden seurantajakson aikana tuhannen endometrioosia sairastavan joukossa oli neljä kuolemantapausta vähemmän kuin verrokkiryhmässä.

Endometrioosia sairastavat kuolevat muita vähemmän esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin, alkoholiin, keuhkosairauksiin ja diabetekseen. Tulos kertonee ainakin siitä, että endometrioosia sairastava hakeutuu lääkäriin muita nopeammin.

— Pitäisi nähdä myös, millaiset elintavat endometrioosia sairastavilla on. Se olisi helppoa, jos rekisteritiedot voisi vaikkapa yhdistää kuntosalin jäsenyyteen tai S-Etukortin tai Plussa-kortin tietoihin, Heikinheimo hymähtää.

Vaativa leikkaus

Sairauteen liittyy monia muitakin avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen on tarkoitus selvittää, miten eri hoitomenetelmät vaikuttavat sairauden uusimiseen ja miksi endometrioosia sairastaville tehdään muita enemmän keisarileikkauksia.

Suomessa on pieni mutta kasvava joukko gynekologeja, jotka ovat perehtyneet endometrioosin hoitoon. Erityisen tärkeää on, että leikkauksen tekee osaava gynekologi.

— Esimerkiksi munasarjan endometrioosikystien leikkaaminen on vaikeampaa kuin muiden kystien, koska endometrioosikysta ei rajaudu munasarjaan vaan kasvaa laajemmalle alueelle, Heikinheimo kuvaa.

Lisäksi munasarjoja leikatessa on tärkeää säilyttää mahdollisimman paljon tervettä kudosta. Mitä enemmän tervettä munasarjaa menetetään, sitä vaikeampaa myöhemmin on tulla raskaaksi.

Pelkoja hälventämässä

Moni endometrioosia sairastava kärsii oireistaan vuosia ennen kuin diagnoosi löytyy. Endometrioosi todetaan keskimäärin 6–9 vuoden kuluttua oireiden alkamisesta.

Diagnoosin saaminen voi olla helpotus, mutta monet ovat myös peloissaan.

— He pelkäävät, että eivät voi tulla raskaaksi. Jotkut taas nimenomaan toivovat munasarjojen ja kohdunpoistoa, koska pelkäävät sairastuvansa syöpään.

Oskari Heikinheimon mielestä elämänkaaritutkimuksen tärkeimpiä hyötyjä on, että se tekee sairauden hoitoja tutummiksi ja hälventää turhia pelkoja.

— Jotkut riskit voivat olla vähän koholla, mutta toisaalta jotkut ovat alentuneet. Se voi rauhoittaa potilaita.

Mikä endometrioosi?

Krooninen sairaus, jota sairastaa noin 6–10 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista naisista.

Kohdun limakalvon kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolella, esimerkiksi vatsakalvolla, munasarjoissa, emättimen ja peräsuolen välissä tai palleassa.

Yleisin oire on kuukautisiin liittyvä kipu lantion ja vatsan alueella. Kipu voi olla lamauttavaa, ja se voi kroonistua. Sairaus voi aiheuttaa myös ulostus- ja virtsaamiskipua, yhdyntäkipua, tärinäkipua ja lapsettomuutta.

Estrogeenista riippuvainen sairaus. Voi alkaa oireilla pian kuukautisten alkamisen jälkeen. Sammuu viimeistään vaihdevuosien aikana.

Hoidetaan ensisijaisesti hormoneilla, joilla hillitään tai lopetetaan kuukautisvuoto.

OSKARI HEIKINHEIMO

Helsingin yliopiston Naistenklinikan professori.

Erikoistunut endometrioosin ja perhesuunnittelun tutkimiseen.

Euroopan lisääntymislääketieteen seuran (ESHRE) endometrioosin hoitosuosituksia tekevän työryhmän jäsen.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 7/2020.