Kimalaisten oppimiskykyä tutkimassa: sekoittavatko maatalouden myrkyt pölyttäjien meden etsinnän?

Työ Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa herätti Lotta Kailan miettimään, aiheuttavatko torjunta-aineet mehiläispesien tuhoutumista. Tiedon puute teki hänestä tohtorikoulutettavan.

Miten torjunta-aineet vaikuttavat pölyttäjiin? Täsmällistä vastausta ei tiedä kukaan, sillä aihetta on tutkittu vähän.

— Erityisen vähän tietoa on luonnonvaraisista pölyttäjistä, jotka ovat minusta keskeinen suojeltava ryhmä. Tarhamehiläisellä kun on ihminen, joka pitää siitä huolta: sen selviytymisen lähtökohdat ovat paremmat, tohtorikoulutettava Lotta Kaila vertaa.

Kaila päätti ryhtyä tutkimaan torjunta-aineiden vaikutuksia pölyttäjiin työskennellessään Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa ja hankkiessaan tietoa siitä, olivatko tietyt mehiläispesät tuhoutuneet torjunta-aineiden vuoksi.

— Tiedon puute vei minut tutkijaksi.

Kylvä kukkia!

Kuinka paljon pölyttäjät ylipäätään altistuvat torjunta-aineille Suomessa? Tätä tutkiakseen Kaila pystytti kesällä tarhamehiläis- ja kimalaispesät Jokioisiin, Luonnonvarakeskuksen rapsipellon laidalle.

Kokeissaan hän selvittää muun muassa sitä, vaikuttavatko torjunta-aineet kimalaisten oppimiskykyyn, kuten taitoon  löytää hyvät ruokakasvit. Kaila antaa kimalaisille kukkia esittäviltä lapuilta joko sokeriliuosta tai karvasta ainetta. Sitten hän altistaa hyönteiset torjunta-aineille nähdäkseen, vaikuttavatko kemikaalit niiden aivojen toimintaan. Oppivatko ne entistä huonommin, miltä kukalta saa mettä?

Monimuotoisuuden vähentymisen takia pölyttäjillä on entistä niukemmin ruokaa tarjolla. Kun torjunta-aineet voivat lisäksi heijastua mehiläisten kykyyn löytää ravintoa, kerrannaisvaikutukset voivat olla suuret. Kaila rohkaiseekin maanviljelijöitä kylvämään kukkia. Monimuotoisuuden lisääminen auttaa pörriäisiä.

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2020.