Itämeri on ympäristömuutosten aikakone

Murtovetinen ja matala lähimeremme toimii hyödyllisenä maailmanlaajuisena mallitapauksena.

Itämeri on matala, vähäsuolainen ja sen vesi vaihtuu Atlantin kanssa hitaasti. Meri ei siis vaikuttaisi olevan kovinkaan kiinnostava maailmanlaajuisia muutoksia selvittäville valtameritutkijoille.

Ensivaikutelma pettää. Yli 20 kansainvälisen tutkimuslaitoksen tutkijoiden kokoama laaja aineisto osoittaa, että lämpeneminen, happamoituminen, rehevöityminen, hapen puute ja muut muutokset, joita monilla alueilla vasta odotetaan tapahtuviksi, ovat Itämerellä jo täyttä totta. Tämä johtuu siitä, että Itämeren pieni vesimäärä ja veden heikko vaihtuvuus vahvistavat muutoksia ja nopeuttavat monia prosesseja.

Tutkijat kehottavatkin merentutkijoita ja päättäjiä käyttämään Itämeren aluetta tulevien muutosten maailmanlaajuisena mallina. Itämeri voi toimia ikään kuin aikakoneena tulevien muutosten arvioinnissa.

– Itämeren kehitys antaa osviittaa siitä, millaisia haasteita on edessä muilla merialueilla, mutta kertoo myös, miten vahingolliset suuntaukset voidaan kääntää suojelutoimien avulla, sanoo professori Kari Hyytiäinen Helsingin yliopistosta.

Itämeri on esimerkiksi lämmennyt viimeisimpien 30 vuoden aikana 1,5 astetta, kun maailman muut merialueet ovat lämmenneet samalla ajanjaksolla keskimäärin puolen asteen verran. Hapettomien pohjien pinta-ala Itämeressä on kymmenkertaistunut viime vuosisadan aikana. Happamuutta kuvaava pH-arvo saavuttaa Itämerellä säännöllisesti lukemia, joita odotetaan muilla merialueilla vasta ensi vuosisadalla.

Itämeren altaan pohjan muodot ja laaja valuma-alue yhdessä voimakkaan ihmisvaikutuksen kanssa ovat samalla kiihdyttäneet meren tilan heikkenemistä. Voimaperäinen maanviljely kuormittaa merta ravinteilla, ja tehokas kalastus muokkaa ulappa-alueen ravintoverkkoja.

Itämeri on suurennuslasin alla

Kaikki uutiset eivät kuitenkaan ole huonoja: Itämeri on yksi maailman tutkituimmista merialueista. Havainnot ja mittaukset ovat alkaneet jo 1900-luvun alussa. Itämeren ympärysvaltiot ovat myös pitkään tehneet vahvaa tutkimusyhteistyötä, jonka tuottama tieto on tehnyt mahdolliseksi tiedepohjaisen luonnonhoidon ja päätöksenteon.

Esimerkkejä suojelun onnistumisesta ovat ravinnekuormituksen merkittävä väheneminen 1980-luvulta lähtien, monien ravintoketjun huippupetojen paluu ja ylikalastuksen hillitseminen. Myönteinen kehitys on saatu aikaan EU-valtioiden välisillä sitovilla sopimuksilla ja HELCOM:in Itämeren suojeluohjelman avulla.

Itämeren hyvä tila on edelleen kaukainen tavoite, ja sen saavuttaminen edellyttää jatkuvaa panostusta suojeluun.

– Uudet merien hallinnon menetelmät, eri toimijoiden oma-aloitteisuus ja kasvava tietoisuus ympäristöjalanjäljestämme ovat tärkeitä seuraavia askeleita. Esimerkiksi Helsingin ja Turun kaupunkien käynnistämä Itämerihaaste on erinomainen esimerkki verkostoitumisen voimasta vesiensuojelutyössä, toteaa Kari Hyytiäinen.

____________

Reusch, T. H. B., J. Dierking, H. Andersson, E. Bonsdorff, J. Carstensen, M. Casini, M. Czajkowski, B. Hasler, K. Hinsby, K. Hyytiäinen, K. Johannesson, S. Jomaa, V. Jormalainen, H. Kuosa, S. Kurland, L. Laikre, B. R. MacKenzie, P. Margonski, F. Melzner, D. Oesterwind, H. Ojaveer, J. C. Refsgaard, A. Sandström, G. Schwarz, K. Tonderski, M. Winder, M. Zandersen (2018): The Baltic Sea as a time machine for the future coastal ocean. Sci. Adv. 2018;4: http://dx.doi.org/10.1126/sciadv.aar8195

Tutkimusjulkaisu tehtiin EU:n ja kansallisten tiederahoittajien yhteisesti rahoittaman Itämeri-tutkimusohjelman (BONUS) eri projektien yhteistyönä. Suomessa tutkimusta rahoitti Suomen Akatemia.

 

Lue lisää aiheesta: Elämäntieteet