Tutkimusalus Aranda irtosi 19.4. laiturista kovassa tuulessa mutta auringossa kylpien. Itämeri-tutkimusta vuosikymmeniä palvelleen laivan ohjelmassa oli kenttätyöpäivä Helsingin edustalla.
— Keräsimme vesi- ja sedimenttinäytteitä neljälle laboratoriolle Suomessa, Virossa ja Venäjällä, kannella työskennellyt Pinja Näkki kertoo.
Näytteistä oli määrä etsiä mikromuoveja. Tutkijat tahtovat verrata, kuinka tehokkaaseen roskien erotteluun eri maissa pystytään.
— Tavoitteenamme on, että analyysit tuottaisivat vertailukelpoista tietoa.
Näytteet lähtivät Suomen ympäristökeskukseen, Tallinnan teknilliseen yliopistoon, Venäjän hydrometeorologiseen valtionyliopistoon ja Venäjän tiedeakatemian limnologiseen instituuttiin.
Pohjaeläimet peittelevät roskaa liejuun
Mikromuovit ovat aiheena myös Näkin väitöskirjassa, joka oli näyteretken aikaan esitarkastajien luettavana. Työssään Näkki on selvittänyt autonrenkaista irtoavien hiukkasten ja muiden mikromuovien kohtaloita Itämeren mutapohjilla.
— Mikromuovit uppoavat sedimentteihin, joista tulee niiden hautausmaa.
Pohjaeläimet kuljettavat pohjalle laskeutuvaa roskaa syvemmälle hiekkaan ja liejuun.
— Laboratoriotutkimusteni mukaan autonrengaskumi vaurioittaa esimerkiksi liejusimpukoiden solujen mitokondrioita ja DNAta, Näkki kertoo.
Vielä ei kuitenkaan tiedetä, miten solutason muutokset heijastuvat yksilöiden ja populaatioiden elinkykyyn.
Vuonna 2008 EU velvoitti jäsenmaat kartoittamaan meressä olevan mikroroskan määriä. Nyt seurantamenetelmät alkavat olla valmiina ja haitallisten pitoisuuksien raja-arvot pohdinnassa. Roskan kertymisen tahti hahmottuu vähitellen.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2021.