– Pitkällinen pohjatyö on viimein paketissa, huokaa kasvitieteen professori Jouko Rikkinen Helsingin yliopistosta uunituoreen tutkimusartikkelin äärellä.
Julkaisussa paneudutaan Itä-Afrikan vuoristometsissä elävien kesijäkälien (Leptogium) lajikirjoon ja sukulaisuussuhteisiin. Tulokset perustuvat vuosina 2009–2017 kerättyyn laajaan aineistoon, johon sisältyy lähes 600 kesijäkälänäytettä.
DNA-analyysi paljasti, että aineistossa on näytteitä yli 70 eri kesijäkälälajista, joista enintään kymmenkunta kuuluu johonkin aiemmin tunnettuun lajiin. DNA-analyysi on tarpeen, sillä kesijäkälälajien silmänvarainen tunnistus on vaikeaa.
– Eri lajien rakenteessa olevat erot ovat usein vähäisiä ja tulkinnanvaraisia. Jäkälien ulkoasu vaihtelee myös huomattavasti kasvuolosuhteiden mukaan, eikä niitä voi kätevästi tunnistaa kemiallisten tuntomerkkien perusteella kuten monia muita jäkäliä, Rikkinen toteaa.
Lajintunnistuksen ongelmien vuoksi eri puolilta maailmaa löydettyjen, ulkoisesti toisiaan enemmän tai vähemmän muistuttavien kesijäkälien on perinteisesti uskottu kuuluvan samaan lajiin. Esimerkiksi Suomessa kasvavan sinikesijäkälän ja purokesijäkälän on uskottu elävän myös Itä-Afrikan trooppisissa sademetsissä. Uudet tutkimustulokset viittaavat kuitenkin siihen, että monet kesijäkälälajit ovat itse asiassa suppea-alaisia, ja lajeja on huomattavasti aiemmin luultua enemmän.
– Samansuuntaisia tuloksia on saatu monista muistakin jäkäläsuvuista, joiden monimuotoisuutta on viime aikoina selvitetty DNA-menetelmien avulla, kertoo dosentti Ulla Kaasalainen, joka työskentelee sekä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisessä keskusmuseo Luomuksessa että vetää trooppisiin jäkäliin keskittyvää tutkimushanketta Göttingenin yliopistossa.
Taitan tutkimusaseman verkkosivut
Artikkeli:
Ulla Kaasalainen, Veera Tuovinen, Paul M. Kirika, Neduvoto P. Mollel, Andreas Hemp and Jouko Rikkinen. Diversity of Leptogium (Collemataceae, Ascomycota) in East African Montane Ecosystems. Microorganisms 2021, 9(2), 314; https://doi.org/10.3390/microorganisms9020314