Soile Pakkasen kymenlaaksolaisessa suvussa on aina harrastettu ravihevosia. Hän ei silti syntynyt ihan ravitallin vieressä, sillä omat vanhemmat eivät tuolloin olleet aktiivisia hevosharrastajia.
Hevostyttö Soilesta silti tuli.
— Joskus ajoimme sukulaisten hevosilla, ja My Little Ponyt ja hevosleikit veivät minut täysin mukanaan, Soile Pakkanen kertoo.
Ensimmäisen oman hevosensa Pakkanen sai 12-vuotiaana. Tästä suomenpienhevosesta, H. H. Veerasta, tuli sittemmin Pakkasen Tintin pienhevoset -kasvatustallin kantatamma. Nyt Pakkanen on ehtinyt kasvattaa jo 20 ponikokoista suomenhevosta.
Pakkanen toteutti myös monen hevostytön unelman ja opiskeli Helsingin yliopistossa eläinlääkäriksi. Hän erikoistui hevossairauksien hoitoon.
Väitöksessään Pakkanen tutkii hevosten rauhoittamista ennen toimenpidettä.
— Hevosia täytyy usein rauhoittaa hoitoa varten. Hevonen on iso ja vaarallinen eläin pannessaan hanttiin. Brittein saarilla sanotaankin, että hevoseläinlääkärin ammatti on tapaturma-alttein siviiliammateista, Pakkanen toteaa.
Rauhoitusaineilla voi olla hevoselle vakavia haittavaikutuksia: syketiheys laskee, verenpaine ja verensokeri heittelevät. Lisäksi suolisto lamaantuu, jolloin hevonen voi saada kuolemanvaarallisen ähkyn.
— Tutkimme ensimmäisinä maailmassa, miten vatinoksaani-niminen lääkeaine toimii hevosilla. Se kumoaa rauhoitteiden haittavaikutukset mutta ei rauhoittavaa vaikutusta, sillä se ei pääse ohi veri-aivoesteestä.
Tutkimustulokset olivat hyviä. Vatinoksaanin kanssa rauhoitteiden haittavaikutukset joko estyivät kokonaan tai ainakin lieventyivät.
Tutkijanuraa Pakkanen ei suunnittele jatkavansa ainakaan nyt, kun lapset, talli ja praktiikka tarvitsevat huomiota. Tutkijoita alalle kuitenkin tarvitaan, Pakkanen vinkkaa.
— Suomen hevoshoidossa mennään paljon mutu-pohjalta ja asioita tehdään niin kuin ne on aina tehty. Toivon kovasti, että hevospuolelle saadaan lisää innokkaita tutkijoita ja uutta tietoa!