Itämeren lohet saavuttavat sukukypsyyden yhä nuorempina. Tämän vuoksi ne palaavat kotijokiinsa entistä pienempinä. Syytä tähän ei tiedetä, mutta arvoituksen keskiössä näyttäisi olevan geeni VGLL3. Sen ymmärtäminen voi selittää myös ihmisen puberteetin kysymyksiä.

Kymmenentuhatta lohenmunaa. Ne kaikki perinnöllisyystieteen professori Craig Primmer aikoo tuoda Viikin kampukselle vielä tänä syksynä.

Kyse ei ole mistä tahansa lohista, vaan tutkimusta varten luoduista kannoista. Oleellisessa roolissa on geeni VGLL3. Primmer ja hänen norjalaiset kollegansa osoittivat vuonna 2015 sen säätelevän ikää, jossa lohi saavuttaa sukukypsyyden.

— VGLL3 on säätelevä geeni, joka komentaa muita geenejä päälle ja pois. Luomalla kontrolloituun ympäristöön useita kantoja, joilla on VGLL3:n eri versioita, voimme seurata, kuinka suureksi geenin merkitys osoittautuu, Primmer selittää.

Ensi vuoden alussa lohet siirtyvät Lammin tutkimusasemalle niitä varten rakennettuihin tiloihin. Niitä on tarkoitus seurata kasvatusaltaissa, joissa ravintoa ja veden lämpötilaa voidaan kontrolloida. Tämä vaihe kestää kahdesta kolmeen vuotta.

Lohien puberteetin selvittäminen on kiinnostavaa, koska se näkyy niin selvästi lohen elinkaaressa.

Lähdettyään kotijoista lohet elävät merissä yhdestä viiteen vuotta, kunnes puberteetti saa ne palaamaan jokiin.

Ihanteellinen ikä sukukypsyyteen on uroslohilla alempi kuin naarailla. Urokselle riittää, että se jaksaa nousta jokea parittelemaan, mutta naaraan täytyy pystyä myös rakentamaan munille kivistä suoja virtausta vastaan.

Viime vuosina lohet ovat alkaneet saavuttaa puberteettia keskimäärin aiemmin. Syytä tälle ei tiedetä, mutta Primmerin tutkimus voi antaa aiheesta lisätietoa.

Miksi käyttää vuosia ja miljoonia euroja lohien sukukypsyysiän selvittämiseen?

— Ensinnäkin kysymys on perustutkimuksesta. Olen geneetikko, minua kiinnostaa ensisijaisesti, miten geenit aiheuttavat muutoksia luonnonvaraisissa populaatioissa. Lohi on tässä mielessä erittäin kiinnostava tapaus, koska sillä on useita erilaisia toisistaan hieman poikkeavia populaatiota, Primmer vastaa.

Tutkimuksesta voi olla myös käytännön hyötyä. Kasvatuslohet saavuttavat usein sukukypsyyden aikaisin ja jäävät pienemmiksi kuin toivottaisiin. Tutkimus voi antaa tietoa, miksi näin käy.

Kuten perustutkimuksella usein, myös tällä voi olla yllättäviä sovelluksia. Jo vuonna 2014 osoitettiin, että sama VGLL3 toimii lohen ohella myös ihmisessä. Viime vuonna tuli tuloksia, että geeni saattaa vaikuttaa tiettyihin sukupuolisidonnaisiin immuunitauteihin.

Tieto yllätti Primmerin.

– En olisi arvannut, että meihin olisi viitattu lääketieteellisessä paperissa.

Lue lisää Craig Primmerin tutkimuksista ja työurasta Yliopisto-lehden artikkelista

Pro­fes­so­rin pul­ma: mik­si lo­het pie­ne­ne­vät?