Etelämanner on kuiva, tuulinen, korkea ja asumaton. Olot ovat kohtuuttomat monelle muullekin olennolle kuin ihmiselle. Kesäaurinko paistaa ympäri vuorokauden, mutta pakkanen paukkuu, lauhana päivänä noin kymmenessä asteessa.
Käänne tapahtui pari kesää sitten
Meribiologi Joanna Norkko (@JoannaNorkko) palasi marraskuussa Etelämantereen tutkimusmatkalta, jonka päällimmäinen kysymys oli merenpohjan ekosysteemien kohtalo ilmaston muuttuessa.
— Saavuimme lokakuussa sikäläiseen kevääseen. Kenttäleiripäivänä numero viisi aurinko laski viimeisen kerran.
Leiri pystytettiin Rossinmerelle, alueelle, jolla jää on pikemminkin kasvanut paksuutta kuin huvennut lähes näihin asti. Kahden ja kolmen vuoden takaisina kesinä tapahtui kuitenkin käänne. Meri aukesi.
— On yllättävää, miten nopeasti ekosysteemit olivat reagoineet. Ei tietoakaan siitä, että muutos tapahtuisi hitaasti, kuten kylmimmillä seuduilla on totuttu, Norkko kertoo.
Uniikki ympäristö kaikkien nähtäville
Jäänalaisen maiseman taika perustuu veden kirkkauteen. Valo ei pääse paksun jään läpi, joten pohjan eliöillä on vain niukasti ravintoa. Leviä ei juuri ole. Meren avauduttua lajimäärä ja biomassa ovat kuitenkin räjähtäneet kasvuun. Meritähdet kukkivat sateenkaaren väreissä.
Videoissa ja sedimenttinäytteissä riittää eriteltävää kuukausiksi, ja kemialliset analyysit ovat vasta aluillaan.
— Meidän tehtävämme ei ole ottaa kantaa, onko tilanne hyvä vai huono. Toteamme muutoksen nopeuden ja yritämme ennakoida, mitä sen kiihtyminen tarkoittaa.
Tänä vuonna retkikunta panosti myös tutkimustyön ja maiseman kuvaamiseen.
— Haluamme näyttää muillekin tuon ihmeellisen, uniikin ympäristön.
Tutkimusryhmä kertoo löydöistään muun muassa Facebookissa. Instagramiin retkeä tallensi @pataexplorer.
Uutinen on julkaistu Kentältä-palstalla Yliopisto-lehdessä Y/02/18.
Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.