90-vuotias Itämeren hylkeiden "lehtokuutti" vihjaa, että fossiilisia ihmisristeymiä voi löytyä lisää

30.11.2018
1929 Ruotsissa syntynyt harmaahylkeen ja itämerennorpan risteymä oli vanhempiensa lähes täydellinen välimuoto. Neandertalinihmiseen ja nykyihmiseen verrattuna hallin ja itämerennorpan eroavaisuudet ovat yli kaksi kertaa suuremmat. Tutkijoiden mukaan onkin mahdollista, että ihmisen esihistoriasta löytyy lisää hybridien fossiileja.

Tammikuussa lähes tasan 90 vuotta sitten Tukholman Skansenin hyljealtaasta löytyi vastasyntynyt, kuollut kuutti. Koska altaassa oli tuolloin vain kaksi halliurosta ja yksi norppanaaras, eläintarhan henkilökunta tiesi heti, että kyseessä oli lajien välinen risteymä.

Hybridillä oli kummankin lajin piirteitä, ja sen kallo päätyi Tukholman luonnonhistoriallisen museon kokoelmiin. Nyt Helsingin yliopiston tutkijat ja heidän yhteistyökumppaninsa ovat varmistaneet DNA-tutkimuksen avulla, että museon kokoelmista löytynyt kallo on todella Skansenin hybridi.

Risteytyvätkö hyljelajit myös luonnossa?

Useat geneettiset tutkimukset eri nisäkäslajeilla, ihmislajit mukaan lukien, ovat jo paljastaneet, että lajit voivat joskus risteytyä.

Tutkimusjohtaja Petri Auvisen, akatemiaprofessori Jukka Jernvallin ja yliopistotutkija Ari Löytynojan vetämät tutkijaryhmät Biotekniikan instituutista vertasivat Itämeren hylkeiden, harmaahylkeen eli hallin ja itämerennorpan, perimää saimaannorppien perimään. DNA-sekvenssien vertailussa kävi ilmi, että saimaannorppa, jolla ei ole ollut muita pariutumiskumppaneita kuten itämerennorpalla, on geneettisesti omanlaisensa.  Sen sijaan Itämeren hallit ja itämerennorpat ovat geneettisestä ja rakenteellisesta erilaisuudestaan huolimatta aikojen kuluessa risteytyneet.

– Hallin ja norpan kallot, ja erityisesti niiden hampaisto, ovat hyvin erilaisia. Ne poikkeavat toisistaan jopa niin paljon, että paleontologit luokittelisivat nämä hyljelajit eri heimoihin, jos ne löytyisivät fossiileina. Kuitenkin Tukholman hybridi oli melkein täydellinen välimuoto, eikä siitä löytynyt ilmeisiä epämuodostumia,  Jukka Jernvall kertoo.

Hallin ja norpan risteymän vertaaminen muihin risteytyviin lajipareihin auttaa hahmottamaan, kuinka erilaisten lajien välinen risteytyminen on mahdollista.

– Hallin ja itämerennorpan geneettiset ja hampaiston eroavaisuudet ovat yli kaksi kertaa suuremmat kuin neandertalinihmisen ja nykyihmisen. Ihmisen esihistoriasta voi siis vielä löytyä lisää hybridien fossiileja, Jernvall aprikoi.

 

Artikkeli:

Yoland Savriama, Mia Valtonen, Juhana I. Kammonen, Pasi Rastas, Olli-Pekka Smolander, Annina Lyyski, Teemu J. Häkkinen, Ian J. Corfe, Sylvain Gerber, Isaac Salazar-Ciudad, Lars Paulin, Liisa Holm, Ari Löytynoja, Petri Auvinen, Jukka Jernvall. Bracketing phenogenotypic limits of mammalian hybridization. Royal Society Open Science 28.11.2018, DOI: 10.1098/rsos.180903

 

Helsinki EVO-DEVO evolutionary phenomics group

Evolutionary sequence analysis group

DNA sequencing and genomics laboratory
 

 

Jukka Jernvall

akatemiaprofessori, Biotekniikan instituutti

Ari Löytynoja

yliopistotutkija, Biotekniikan instituutti

Petri Auvinen

tutkimusjohtaja, Biotekniikan instituutti