Essee on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2023.
Jokainen varmasti tunnistaa tilanteen. Illallisella joku seurueesta valitsee kasvisruokaa ja toinen kysyy valinnan syitä. Kasvisruokaa syövä vastaa, ettei halua syödä lihaa eläinoikeussyistä. Toisilla on lautasellaan lihaa, ja nyt ilmapiiri vähintään jännittyy.
Pahimmillaan seurauksena on konflikti. Lopputuloksena lihaa valinnut saattaa loukkaantua kasvissyöjälle, koska hän on syyllistänyt toisia ruokapöydässä. Jos kasvissyöjä vastaisi olevansa allerginen tai noudattavansa kasvisruokavaliota terveyssyistä, tilanne ei olisi yhtä hankala.
Miksi lihasta kieltäytyminen eläinoikeussyistä on niin vaikea kysymys?
Moraalikysymyksissä erimielisyyttä siedetään huonosti
Moraalilla viitataan useimmiten käsityksiin oikeasta ja väärästä. Se, mitä pidetään moraalisena kysymyksenä, totuttuna tapana tai makukysymyksenä, vaihtelee yksilöllisesti ja kulttuurien välillä. Moraalinäkemyksiä pidetään kuitenkin lähes tosiasianäkemysten kaltaisina, ja toiselle kärsimystä aiheuttaviin tekoihin liittyvät näkemykset koetaan kaikkein objektiivisimpina.
Maku- ja mielipidekysymyksistä ihmiset sietävät erimielisyyttä, mutta moraalinäkemyksistä huonosti. Mitä vakavammasta asiasta on kyse, sitä enemmän ”vääristä” näkemyksistä ajatellaan seuraavan toisille vahinkoa ja sitä vähemmän näin ajattelevien kanssa halutaan olla tekemisissä.
Moraalin evoluutio kytkeytyykin yhteistyön ja sosiaalisen elämän evoluutioon. Ihmisen on täytynyt tunnistaa luotettavat kumppanit ja näyttäytyä sellaisena muille, joten ihmisen moraaliajatteluun liittyy jatkuva itsen ja toisten arviointi.
Siksi moraaliset piirteet myös muodostavat ihmisen identiteetin ytimen. Niiden koetaan määrittävän, kuka ihminen pohjimmiltaan on, ja niiden perusteella arvioidaan, kuinka paljon toisista pidetään tai heihin luotetaan. Ja koska ihmisellä on perustavanlaatuinen tarve näyttäytyä moraalisena muiden ja itsensä silmissä, negatiiviset moraaliset arviot muodostavat erityisen uhkan.
Toisen kieltäytyminen aiheuttaa vertailua
Kun tutkimuksessa koehenkilö makkaraa syötyään näkee toisen kieltäytyvän makkarasta, moraalisista syistä kieltäytyminen saa aikaan stressireaktion ja tilanne koetaan uhkaavana. Tätä ei kuitenkaan samalla lailla tapahdu, jos toinen kieltäytyy makkarasta muista syistä. Vaikka ei itse pitäisi makkaran syömistä moraalisena kysymyksenä, aiheuttaa toisen kieltäytyminen moraalisen vertailun asetelman.
Moraalinen vertailu voi uhata omaa identiteettiä. Uhka muodostuu, kun toinen kyseenalaistaa moraalisista syistä asian, johon itse ”syyllistyy”. Tämä aiheuttaa ristiriidan, koska jokaisella on tarve nähdä itsensä hyvänä ja oikeuttaa toimintansa moraalisesti. Toisen toiminta herättää kuitenkin mahdollisuuden, että toimiikin itse moraalisesti väärin. Vertailuasetelma ylipäätään asettaa itsen huonoon valoon muiden silmissä.
Toisessa koeasetelmassa ihmiset arvioivat rasistisen puheen kirjoittamisesta kieltäytyviä. Tutkittavat antoivat näistä ihmisistä positiivisia arvioita, paitsi jos he olivat tutkimuksen aikaisemmassa vaiheessa kirjoittaneet rasistisen puheen itse. Tällöin he arvioivat puheesta kieltäytyneitä negatiivisesti.
Hyökkäys puolustuksena
Moraalisen vertailun asetelma saa aikaan tarpeen hyökätä toista vastaan, koska näin voi pyrkiä tekemään vertailusta itselle edullisemman. Vertailua helpottaa toisen moraalin kyseenalaistaminen: toista saatetaan kutsua tekopyhäksi tai tuomitsevaksi. Ihminen saattaa myös vähätellä toista nimittämällä häntä ”kettutytöksi” tai ”soijapojaksi”.
Myös ”fanaatikoksi” kutsuminen on keino puolustautua. Koska moraalisia velvollisuuksia arvioidaan sen perusteella, mikä yhteisössä on normaalia, mitä äärimmäisempänä toisen voi esittää, sitä vähemmän tämä muodostaa realistisen vertailukohdan. Näin hänen esimerkkinsä koetaan vähemmän velvoittavana ja vertailusta tulee vähemmän uhkaava.
Ilmiö ei edellytä, että kukaan näkee omia ”rikkomuksia” tai aktiivisesti ”syyllistää”. Pelkästään kuvitteellisesta kasvissyöjästä tai vegaanista lukeminen riittää. Mitä negatiivisemmin kuvitteellinen henkilö tuntuu suhtautuvan lihansyöntiin, sitä voimakkaammin sekasyöjät häntä paheksuvat. Vaikutus voimistuu, jos koehenkilöitä ensin jollain tapaa muistutetaan lihansyöntiin liittyvistä moraalisista ristiriidoista.
Syyllisyys johtaa paheksuntaan
Vegaanit ja kasvissyöjät siis herättävät paheksuntaa, koska kyseenalaistaessaan moraalisesti syömiseen liittyviä sosiaalisia tottumuksia he aiheuttavat muille syyllisyyttä. Sekasyöjät arvioivat heitä negatiivisemmin kuin muita erityisruokavaliota noudattavia ja yhtä negatiivisesti kuin muista paheksumiaan ihmisryhmiä — joskin huumeidenkäyttäjät saavat kaikkein kielteisimmät arviot.
Haastatteluissa sekasyöjät tiedostavat ilmiön myös itse ja saattavat kertoa, etteivät voisi ikinä alkaa vegaaneiksi, koska muuten heidän perheensä ja ystävänsä alkaisivat vihata heitä.
Vegaanit ja kasvissyöjät joutuvat ihmissuhteissaan tasapainoilemaan tämän kanssa. Moni lienee kuullut vitsin: ”Mistä tiedät, että joku on vegaani? — Hän kyllä kertoo siitä sinulle.” Vastoin tätä käsitystä vegaanit saattavat vältellä tuomasta asiaa esille, koska tiedostavat lihansyöntiin liittyvien ristiriitojen herättävän vaikeita tunteita ja haluavat välttää sosiaalisia konflikteja.
Vegaanit ja kasvissyöjät saattavatkin puhua eläinten kärsimyksen sijaan ympäristökysymyksistä tai korostaa kasvissyönnin tuomaa hyvää oloa. Kun ruokavaliota ei korosta moraalisena valintana vaan omana mieltymyksenä, se ei aiheuta toisille syyllisyyttä eikä syyllisyyteen liittyviä vastareaktioita.
Kirjoittaja on moraali- ja kansalaiskasvatuksen väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.