Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2026. Kuuntele juttu
Biologi
Suomen petopolitiikka tosiaan tuskastuttaa osaa metsästäjistä, ja suhtautuminen poliisin avunpyyntöihin voi olla nihkeää, dosentti
Vaikeita kysymyksiä tarkastellaan roolin suojasta
Luokkahuoneessa istuu muitakin susikeskustelun osapuolia: luonnonsuojelijoita, metsästäjiä ja riistakeskuksen väkeä. Roolit arvottiin opiskelijoiden pienryhmille. Yksi kantaa huolta metsästyskoirastaan, toinen petokuvauskojunsa bisneksistä ja kolmas susien geneettisestä elinvoimasta. Meneillään oleva metsätieteiden kurssi valmistaa riista-ammattilaisen uralle ehkä hakeutuvia työtilanteiden ristiriitoihin.
— Opiskelijat pääsevät tarkastelemaan herkkiä petokysymyksiä roolien suojasta. On astuttava toisten saappaisiin, Riista ja yhteiskunta -kurssin opettaja Holopainen kuvaa.
Susien lisäksi kiistoja aiheuttavat esimerkiksi hanhet, villiintyneet kissat, hylkeet ja villisiat. Niistä kaikista väitelläänkin kurssin aikana.
Jahtien jahti
Suomessa toteutettiin tämän vuoden alussa niin sanottu kannanhoidollinen sudenmetsästys, jonka aikana ammuttiin 81 sutta. Sanat sinkoilevat, kun luokan takanurkassa asetutaan metsästäjien ja maataloustuottajien järjestöjen linjoille.
— Sadan suden kaatokiintiö oli hyvä askel oikeaan suuntaan.
Suojelumieliset opponoivat: raju metsästys vaarantaa uhanalaisen lajin ja on siis luontodirektiivin vastainen.
Puhe kääntyy susien ravintoon, valkohäntäkauriisiin. Eläinaktivistit ihmettelevät, miksi ihmiset ruokkivat niitä pihojensa reunamilla.
— Susi seuraa saaliseläintä ja tottuu paikkaan.
Pelkäämään oppinut susi ei tule ihmisten ilmoille ikinä, metsästäjät sanovat vastaan. Ongelma on se, että susia ei ole takavuosina kunnolla opetettu: ammuttu. Heidän mukaansa susimäärän kasvu aiheuttaa vaaratilanteita. Kannanhoidollinen metsästys taas lievittää ongelmia, sillä se vähentää ihmisten halua asettua lain yläpuolelle.
— Salametsästys pysyy kurissa.
Riistaviranomaiset korostavat petovahinkojen ehkäisyä. Mutta tekeekö riistakeskus tarpeeksi tarjotessaan eläintilallisille susiaitamateriaalit? Jääkö varautumistyö liiaksi yksityisten ihmisten harteille?
Väittelijät kunnioittavat kurssin sääntöjä. Ketään ei keskeytetä, ja puheenvuorot pysyvät maltillisen mittaisina. Opiskelijat ovat valmistautuneet rooleihinsa tausta-aineistojen avulla, mutta jos jokin tärkeä asia uhkaa jäädä käsittelemättä, Pellikka palaa opettajan rooliin johdattelemaan keskustelua.
Koiran kohtalo
Suomen susikonflikti on kansainvälisesti vertaillen kiivas. Iso osa raivosta liittyy metsästyskulttuuriimme, joka sekin on omintakeinen. Suomessa metsästyskoirat liikkuvat usein kaukana ihmisistä ja haukkuvat. Niinpä ne joutuvat tekemisiin petojen kanssa. Susi voi saalistaa koiran nälkäänsä tai pitää sitä reviirilleen työntyneenä kilpailijana.
Ihmisen susi on tappanut Suomessa viimeksi 1800-luvulla, mutta koiria kuolee riistavahinkorekisterin mukaan useita kymmeniä joka vuosi.
— Se on iso tragedia, luokan metsästäjänurkkaus korostaa.
Eläintensuojelijat taas ihmettelevät, miksei meille kelpaa se mikä kelpaa ruotsalaisille. Miksei koiria viedä metsälle liinaan kytkettynä?
Metsästyskoira kuolee paljon todennäköisemmin auton alle kuin pedon hampaisiin, suojelijaryhmä siteeraa tilastoja.
— Jos koiran tappanut susi kerran pitää ampua, niin pitäisikö autoilijakin, suojelijat provosoivat.
Valtaosa eläinaktivisteiksi arvottujen opiskelijoiden puheenvuoroista on kuitenkin hillittyjä. He vetoavat tieteeseen ja Euroopan unioniin.
Metsästäjät kokevat EU:n usein hyvin ongelmalliseksi, opettaja muistuttaa. Heidän mielestään unioni dominoi petopolitiikkaa ja paikallisten ääni hautautuu.
Kohti kompromissia
Poliisin osassa Jani Pellikka listaa työtehtäviä, joissa hänen kollegansa kohtaavat petoja. Poliisi pitäisi saada paikalle ainakin silloin, kun susi törmää autoon tai salametsästäjiin.
Suomen historian laajimman salametsästysvyyhden, ”Savukukon”, käsittely jatkuu. Pohjois-Savon käräjäoikeus luki vuosi sitten tuomiot 26 miehelle, mutta asiaan palataan hovioikeudessa.
”Ampuivat rauhoitettuja eläimiä sudesta laulujoutseniin”, Yle uutisoi. Tuomiot hämmensivät Pellikan mukaan poliisissakin. Jos nämä törkeät metsästysrikokset eivät vieneet vankilaan edes päätekijöitä, mikä veisi?
Oppitunti kallistuu lopuilleen. Metsästäjien puhemiehenä ääntä pitänyt opiskelija katsoo Holopaista ja Pellikkaa: nytkö? Tunnin aluksi sovittiin, että väittelyn aikana keinovalikoima on iso ja tunteisiin vetoaminen sallittua, mutta lopuksi hierotaan rauhaa. Aikaa on niukasti, joten kompromissi solmitaan parilla virkkeellä ja pään nyökkäyksin: susia metsästetään tulevaisuudessakin, mutta kaatomäärää on hillittävä.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Vuodenvaihteessa 2025–2026 Suomen metsästyslaki muuttui ja niin kutsuttu kannanhoidollinen sudenmetsästys sallittiin.
Metsästysalueille jaettiin sadan suden kaatokiintiö, ja susia ammuttiin tammi–helmikuussa 81. Lisäksi tapettiin neljä koirasutta, joiden aiheuttamalla uhalla metsästystarvetta alkujaan perusteltiin.
Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan laskien Suomen susista tapettiin noin kuudesosa. Kaatokiintiö pohjautui arvioon siitä, mikä määrä susia riittää turvaamaan lajin elinvoiman. Tätä suotuisaa suojelun tasoa laskettiin Luken viitearvolaskurilla.
Ministeriö taas määritteli, kuinka suuri susikannan vaarantumisen riski otetaan.
— Poliittisella ohjauksellakin oli siis prosessissa roolinsa, Luken erikoistutkija Jani Pellikka sanoo.
Uusia otsikoita susijahdista lienee tiedossa. Luontojärjestöt kantelivat kiintiömetsästyksestä EU:lle. Osa Suomen europarlamentaarikoista nosti asian esiin myös paikan päällä Brysselissä.