Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 10/2022.
Kun lehmä saa utaretulehduksen, sille annetaan antibioottia. Kun lehmä kakkaa, lanta levitetään pelloille. Ovatko pellot siis täynnä antibioottijäämiä?
Vuonna 2013 Johanna Muurinen tutki väitöskirjaansa varten peltomaata neljältä suomalaiselta maatilalta ja etsi merkkejä antibiooteista. Vastassa oli yllätys.
— Emme löytäneet antibioottijäämiä, mutta löysimme antibiooteille resistenttejä bakteereja. Silloin hommasta tulikin paljon mielenkiintoisempaa.
Tuolloin vallalla oli käsitys, että valtaosa bakteerien resistenssigeeneistä on syntynyt vastareaktiona ihmisten jakelemille teollisille antibiooteille.
— Pikkuhiljaa ajattelu on muuttunut. Sekä antibiootit että resistenssiominaisuudet ovat yhtä vanhoja kuin elonkehä. Resistenttejä bakteereita löytyy kaikkialta.
Nyt Muurinen tutkii muinaista lantaa. Hän kiertää ympäri Suomea keräämässä näytteitä 1950-luvun jälkeen hylätyistä navetoista. Lisäksi hänellä on maanäytteitä arkeologisilta kaivauksilta Turun seudulta 1100-luvulta alkaen.
— Kävi niin onnellisesti, että yhdellä kaivauksella on toiminut teurastamo. Minulla on sieltä keskiaikaista lehmänlantaa.
Muurinen vertailee näytteistä löytyviä bakteereita ja yrittää hahmottaa antibioottiresistenssin evoluutiota Suomen maatalouden historiassa.
— Toiveeni olisi, että löytäisin joidenkin antibioottiresistenssigeenien alkuperän.
Muurisen tutkimilla alueilla on aikanaan jyllännyt tappavia sairauksia. Parhaimmillaan tutkimus voi auttaa ymmärtämään, miten pandemiat alkavat.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Johanna Muurinen sai marraskuussa Emil Aaltosen säätiöltä rahoituksen antibioottiresistenssin evoluutiota käsittelevälle tutkimukselleen.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.