Kun on tarpeeksi kosteaa, puutiaiset kapuavat ruohonkorsien päihin vaanimaan saalista. Ohi pyyhkäisee jokin — olisiko se kenties peura tai mehukas marjastaja?
Tutkijat keräsivät kesällä punkkeja ympäri Suomen kartoittaakseen puutiaisaivokuumevirusta ja borreliaa. Keräyksessä valkoista lakanaa vedetään maata pitkin. Joka pyyhkäisyn jälkeen tarkistetaan, kuinka monta kahdeksanjalkaista mukaan on tarrannut.
Punkit kerätään koeputkiin ja erotellaan sukupuolen ja kehitysvaiheen — toukka, nymfi ja aikuinen — perusteella.
— Punkki ruokailee jokaisessa elinvaiheessaan kerran isäntäeläimessä. Aikuiset siis kantavat todennäköisimmin jotakin tautia, maisteriopiskelija Petteri Puonti kertoo.
Puonti toimii tutkimusavustajana Veclimit-hankkeessa, joka kartoittaa vektorivälitteisiä tauteja. Ne ovat bakteeri-, virus- ja loissairauksia, jotka tarttuvat ihmisiin esimerkiksi hyttysten tai puutiaisten pureman tai piston kautta.
Puonti tekee maisterintutkielmaansa osana punkkitutkimusta. Aiheena ovat erot puutiaisaivokuumeviruksen esiintymisessä aidatuilla alueilla ja niiden ulkopuolella.
— Suurin määrä punkkeja tuli aidatulta alueelta, jolla asui peuralauma. Kymmenestä lakananvedosta tuli yhteensä noin 800 punkkia.
Peurat levittävät punkkeja, mutta niiden yhteys aivokuumeeseen ei ole yhtä suoraviivainen: suuri määrä peuroja saattaa jopa vähentää viruksen esiintyvyyttä. Aivokuumevirus tarttuu yleensä terveeseen punkkiin, kun se imee verta sairaan punkin lähellä. Jos peuroja on paljon, punkit tarraavat niihin helpommin kuin jyrsijöihin, joissa imupinta-ala on pienempi.
Toisin kuin borrelia, puutiaisaivokuumevirus leviää heikosti alueelta toiselle. Sen sijaan ihmiseen se tarttuu helposti. Siksi rokote on tärkeä aivokuumealueilla.
Puonti itse selvisi kesästä puremitta.
— Pitkälle pääsee, kun laittaa lahkeet sukkien sisään ja saappaat jalkaan. Kannattaa myös käydä metsäreissun jälkeen vaatteet läpi jeesusteipin tai teippiharjan avulla, Puonti vinkkaa.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2021.