Minikuoriaisten heimoa on Suomen luonnontieteelliseen keskusmuseoon saapunut tutkimaan Mikael Sörensson, joka on alallaan maailman huippua.
– Jos löydät kostean paikan mistä tahansa maapallolta, siellä voi piilotella kääpiökuoriaisten heimon jäsen, Lundin yliopistossa työskentelevä Sörensson kertoo.
Otusten löytäminen on helppoa, jos vain osaa kiinnittää huomiota minimalistisiin yksityiskohtiin. Esimerkiksi ainoastaan Suomen Vantaalta tunnetulla vantaanripsikällä on pituutta vajaa millimetri ja pienuuskilvan voittaneella raidankääpäripsikällä puolet siitä.
Solakka kuoriainen on hiuksemme kanssa samaa paksuusluokkaa ja majailee käävän pilleissä.
Kääpiökuoriainen on tarkemmin katsottuna kiehtova otus. Ne ovat miniatyyrikokoisia Lilliputtien maan kovakuoriaisia. Minikuoriaisissa on eräs piirre, joka erottaa ne isommista sukulaisistaan: linnun höyhentä muistuttavat siivet. Englanniksi ne tunnetaankin featherwing-kovakuoriaisina ja suomeksi monet lajit ovat ripsikkäitä.
Lilliputtien lajitiedot kokoelmanhallintajärjestelmään
Mikael Sörensson määrittää mikroskoopin alla, mitä lajeja juuri ja juuri silmin nähtävät kovakuoriaiset edustavat. Yksittäisen yksilön määrityksen hän syöttää Luomuksen Kotka-kokoelmanhallintajärjestelmään lukemalla näytteeseen kiinnitetyn viivakoodin ja kirjaamalla tiedot suoraan järjestelmään.
Sörensson pitää Kotka-järjestelmää mainiona. Näin hänen ei tarvitse tehdä muistiinpanoja käsin ja siirtää niitä työläästi koneelle. Lajitiedot päätyvät lopulta Luomuksen koordinoiman Suomen
Moni voisi ajatella, ettei otuksella, joka mahtuu käävän pillin sisälle, voi olla kovin suurta merkitystä. Ripsikät ovat kuitenkin tärkeä osa hajottajayhteisöä, joka tarjoaa ekosysteemipalveluna ruokamultaa myös ihmisen viljelmille.
Sörensson palaa lopuksi vielä siihen kaikkein pienimpään – Baranowskiella ehnstromi -raidankääpäripsikkään – ja paljastaa, että siitä on tehty laulu. Glory-albumilta löytyvä
Lisätietoa:
Kotka on