Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2026. Kuuntele juttu
Kana on niin keskeinen osa nykysuomalaisten ruokavaliota, että on yllättävää, kuinka huonosti sen historia Suomessa tunnetaan.
— Tiedämme hyvin vähän. Tiedämme, että ensimmäiset kananluulöydöt Suomesta ovat 700-luvun lopulta. Se on aika myöhään, jos verrataan muihin maihin, kertoo arkeologian professori
Liettuasta on löydetty kananluita jo 200-luvulta, Virostakin ennen Suomea. Se ei ole yllättävää, koska kana on luultavasti tullut Suomeen etelästä. Tai sitten ei. Se on voinut saapua myös idästä nykyisen Venäjän alueelta tai ehkä sittenkin lännestä Ruotsin suunnalta. Sitäkään ei vielä tiedetä, mutta pian ehkä tiedetään.
Mannermaa ja joukko muita suomalaisia, virolaisia ja liettualaisia tutkijoita ovat aloittaneet tutkimushankkeen, jossa he perkaavat läpi kanan pohjoista historiaa. Ryhmä hyödyntää lukuisia eri metodeja radiohiiliajoituksista muinais-DNA-tutkimuksiin ja historiallisten lähteiden kaivelusta stabiilien isotooppien tutkimukseen.
Millaisia reittejä pitkin ensimmäiset kanat tulivat Suomeen? Ketkä ne toivat? Miltä ne näyttivät? Kuinka suuria ne olivat? Missä niitä pidettiin? Miten niitä ruokittiin? Oliko kanoissa tai niiden hoitotavoissa alueellisia eroja?
— Haluamme tietää yksinkertaisesti kaiken kanan historiasta täällä, Mannermaa sanoo.
Thaimaasta Välimerelle ja sieltä pohjoiseen
Kanan historiaa voi seurata kulkemalla luiden polkua. Ensimmäiset varmat kesykanan jäänteet on löydetty Thaimaasta. Radiohiiliajoituksen mukaan linnut elivät vuosien 1650–1250 eaa. paikkeilla.
Vanhimmat eurooppalaiset kananluut ovat löytyneet Italiasta, ja ne on ajoitettu 700–600-luvuille eaa. Hiljalleen kana näyttää kulkeneen Välimereltä pohjoisemmaksi.
Keski-Euroopasta ja Britteinsaarilta on löydetty kananjäänteitä 500–400-luvuilta eaa. Baltian ja Itämeren alueen asukkaat saivat odotella kanojaan ajanlaskun alun toiselle puolelle.
Liha ja munat eivät välttämättä olleet ainoita syitä pitää kanoja. Höyhenillekin oli käyttöä. Lisäksi kukoille oli omia vapaa-ajan käyttötarkoituksiaan.
— Norjasta on löytynyt ainakin 1200-luvulta merkkejä kukkotappeluista. Jalkojen luissa näkyy jälkiä metallin hankaamisesta. Vihaiset kukot ovat olleet kettingeillä kiinni, Mannermaa kertoo.
Kanalla on voinut olla myös uskomusmaailmaan liittyviä merkityksiä. Esimerkiksi Viron roomalaisaikaisista haudoista on löydetty kananmunia. Kristillisessä pääsiäisperinteessä kananmuna on ylösnousemuksen symboli. Roomalaisajalla kristinusko ei ollut vielä levinnyt Pohjolaan, mutta Mannermaan mukaan munalla on voinut olla samankaltainen merkitys jo tuolloin.
Isonkyrön Leväluhta on outo paikka. Rautakauden Suomessa ihmiset haudattiin käytännössä aina polttamalla, mutta Leväluhdassa vainajat upotettiin veteen.
Outoa on myös se, että monet Leväluhtaan haudatut olivat tulleet paikalle kaukaa. Sekä vainajien DNA että veteen upotetut esineet ovat peräisin monelta suunnalta. Vaikuttaa siltä, että ihmiset hakeutuivat – tai heidät haettiin – Leväluhtaan kuolemaan.
Yksi pieni lisäoutous on se, että juuri Leväluhdan hautalammesta on löydetty toinen Suomen kahdesta vanhimmasta kananjäänteestä. Luut on ajoitettu 700-luvulle.
— Leväluhdasta on löytynyt ihmisluiden seasta muidenkin eläinten luita, ainakin naudan ja hevosten. Mutta ainoastaan kanan luut on haudattu samaan aikaan ihmisten kanssa. Muut luut ovat nuorempia, Mannermaa kertoo.
Miksi Leväluhtaan sitten haudattiin kana? Kenties vainajalle annettiin matkaevästä tai eksoottinen seuralaislintu tuonilmaisiin. Kenties hautajaisvieraat pitivät lammen rannalla peijaisia. Selvää on, että kana oli Leväluhdassakin harvinainen nähtävyys.
— Jos kaikkien ihmisten mukana olisi haudattu kana, siellä olisi sadan kanan luut, Mannermaa tuumii.
Joka tapauksessa on kiehtovaa, että yksi Suomen varhaisimmista kanalöydöistä on tehty juuri Leväluhdassa, jossa kokoontui monilta kaukaisilta tienoilta lähtöisin olevia ihmisiä.
Toinen, jotakuinkin saman ikäinen kanankallo, on löydetty Salosta. Kyseinen jäännös löytyi tavanomaisesta polttohaudasta.
Se, että nämä kaksi ovat samalta ajalta, viittaa siihen, kana olisi tuohon aikaan alkanut yleistyä täällä.
Aluksi kana oli luksuseläin
Miksi kana saapui Suomeen niin paljon myöhemmin kuin Etelä- ja Keski-Eurooppaan? Yksi syy voi olla ilmasto. Varhaiset kanat eivät välttämättä olleet kovinkaan kylmänkestäviä.
— Kesti aikaa, että ne sopeutuivat. Kanahan ei munikaan, jos sillä ei ole asiat hyvin, Kristiina Mannermaa kertoo.
— Mutta kun kana alkoi karaistua uusissa olosuhteissa, siitä tuli monella tapaa loistava kotieläin. Maatiaiskana etsii kesäisin oman ruokansa eikä kilpaile ihmisen kanssa samasta ravinnosta. Se myös lisääntyy nopeasti ja on helppo kuljetettava.
Keskiajan kuluessa kanat alkoivat yleistyä. Aluksi kyseessä näyttää olleen jonkinmoinen luksuseläin. Kananluita on löydetty etenkin rikkaista paikoista, kuten linnoista ja luostareista. Maaseudulla ihmiset tuntuvat suosineen kanojen sijaan villilintuja.
Tämäkin on kuitenkin vasta epävarma ensivaikutelma. Yksi Mannermaan ryhmän keskeisistä tutkimuskysymyksistä onkin juuri, missä päin Suomea ja minkälaisissa kohteissa kana alkoi yleistyä.
— Toivomme saavamme vielä lisää luita arkeologisista kaivauksista ja arkistoista. Kananluissa on se ongelma, että ne ovat usein aika rikkinäisiä, minkä vuoksi DNA säilyy huonosti.
Tutkijoiden on myös mietittävä, mitkä luut lähetetään radiohiiliajoitukseen. Yhden kananluun ajoitus maksaa noin 450 euroa.
— Ei se halpaakaan ole.
Tutkijatohtori
Meidän on mahdollista saada selville, kuinka paljon kanoja kukin kylä tai kyläkokonaisuus on maksanut kruunulle verona.
Verokirjojenkaan perusteella ei kuitenkaan voi helposti rakentaa siistiä kokonaiskuvaa siitä, miten kana yleistyi keskiajan Suomessa. Veroja maksettiin eri puolilla valtakuntaa eri hyödykkeissä.
Useimmiten veronkantaja oli kiinnostunut suurista eläimistä, vähintään vuohen tai lampaan kokoisista. Toisaalta kullakin paikkakunnalla maksettiin sillä, mitä oli antaa.
— Ahvenanmaalla on ollut jonkinlainen kanavero, mutta se on hyvin varhain korvattu vesilinnuilla. Niitä oli enemmän saatavilla.
Laaja-alaisia tulkintoja on vaikea tehdä, Kivikero toteaa.
— Jos arkeologia on hajanaista, niin on historiakin.
Mutta hajanaisetkin tekstilähteet auttavat tarkentamaan sitä kuvaa, jonka arkeologinen tutkimus luo. Kivikero on itsekin taustakoulutukseltaan arkeologi.
— Arkeologiassa ollaan kiinnostuneita kaikista muista metodeista, jotka voivat täydentää kuvaa. Tekstien perusteella on helpompi rakentaa narratiivia.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Professori Kristiina Mannermaa kutsuu kotieläimiä koskevaa tutkimustaan posthumanistiseksi arkeologiaksi. Hankkeen tarkoitus on nostaa lajien arvostusta.
— Haluamme pois tutkimussuunnasta, jossa kaikkein tärkeintä on se, mitä ihmiselle on tapahtunut.
Kotieläinten historian tutkiminen on Mannermaan mielestä tärkeää muun muassa siksi, että tuotantoeläimiä pidetään nykyään niin kurjissa oloissa. On tärkeää ymmärtää, miten tähän on päädytty. Vuonna 2024 Suomessa teurastettiin 79 miljoonaa broileria. Keskimäärin suomalainen söi 30,7 kiloa broilerin lihaa — enemmän kuin sikaa tai nautaa.
— Suhteemme eläimiin on mennyt käsittämättömäksi. Jokainen broilereista on yksilö, joka on syntynyt ja jolla pitäisi olla lajinmukainen elämä.
Oliko ihmisillä sitten aiemmilla vuosisadoilla ja -kymmenillä terveempi suhde kotieläimiin? Tietenkin eläimiä kasvatettiin tuolloinkin tapettavaksi, Mannermaa toteaa.
— Mutta kun ihmiset ovat eläneet lähellä eläimiä, suhde on väistämättä muodostunut henkilökohtaisemmaksi. Kun sinulla on viisi kanaa, tunnet ne täysin.
Kapitalismin voittokulku on tuonut isommat markkinat, ja tehokas tuotantokoneisto laskee hintoja.
— Nykyään haluamme mahdollisimman paljon tuotantoa keinoista välittämättä. Unohdamme elämän arvon.