Helsingin yliopiston tutkijoiden keräämä lähes 750 suomalaista agilitykoiraa käsittävä aineisto paljastaa, että koirien taso- ja kokoluokkien välillä on eroja harjoittelussa ja kilpailemisessa. Valtaosa koirista harjoitteli agilityä kerran tai kaksi viikossa. Aktiivinen harjoitteluaika oli tyypillisesti hieman alle 20 minuuttia viikossa.
Korkeimman kilpailutason saavuttaneet koirat harjoittelivat viikoittain vähemmän kuin alemmissa luokissa kilpailevat koirat. Syyksi tähän tutkijat arvioivat, että kokeneempien koirien taitotason ylläpito vaatii vähemmän harjoittelua, kun taas aloittelevamman koiran kanssa uusien taitojen opettelu vaatii toistoja.
Mitä korkeammalla kilpailutasolla koira oli, sitä enemmän se kilpaili ja sitä nopeammin se suoriutui radasta. Myös virheettömien ratojen osuus kasvoi kilpailutason noustessa.
– Tyypillisesti koirat kilpailivat kaksi agilityrataa kuukaudessa, ja suorituksen keskinopeus oli yli neljä metriä sekunnissa, kertoo väitöskirjatutkija Leena Inkilä Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta.
Suomessa agilitykoirat kilpailevat viidessä kokoluokassa. Koiran säkäkorkeuteen suhteutettu hyppykorkeus kilpailuissa nousee koiran kokoluokan kasvaessa. Tämä heijastui myös harjoituksissa käytettyihin hyppykorkeuksiin. Korkeammat hypyt voivat aiheuttaa suurempaa tuki- ja liikuntaelimistön rasitusta suurempiin kokoluokkiin kuuluvilla koirilla. Lisäksi ylemmissä kokoluokissa koiran nopeus oli suurempi kuin alemmissa.
Agilitykoirien lenkkeilystä ja lihashuollosta pidetään huolta
Lähes kaikkia tutkimuksessa mukana olleita koiria lämmiteltiin ennen agilitysuorituksia ja jäähdyteltiin harjoittelun jälkeen, yleensä noin 10–20 minuutin ajan. Yli 60 prosenttia koirista kävi vähintään kolmen kuukauden välein lihashuollossa. Hieronta ja fysioterapia olivat yleisimmin käytettyjä hoitomuotoja.
– Päivittäisen lenkkeilyn määrä oli tyypillisesti puolitoista tuntia. Se on merkittävästi enemmän kuin vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan pohjoisamerikkalaisilla agilitykoirilla. Valtaosa koirista teki lisäksi harjoituksia voiman, nopeuden, kestävyyden tai vartalonhallinnan kehittämiseksi. Vain pieni osa koirista teki harjoituksia vähintään kahdesti viikossa, eivätkä harjoitukset yleensä olleet ammattilaisen suunnittelemia.
– Voikin olla, että monilla koirilla nämä harjoitukset eivät tehokkaasti ehkäise koirien loukkaantumisia, toteaa Inkilä.
Agility on sekä Suomessa että kansainvälisesti suosittu koiraurheilulaji, mutta laajoja kartoituksia lajin rutiineista ei ole aiemmin tehty.
Helsingin yliopiston Petbone- ja FaunaFysio-tutkimusryhmien kyselyllä kerättiin tietoja suomalaisten agilitykoirien rutiineista yhden loukkaantumisista vapaan harrastusvuoden aikana. Tutkimuksessa analyysit tehtiin koiran säkäkorkeuteen perustuvan luokan ja tasoluokkien mukaan. Tutkijat analysoivat omina ryhminään lisäksi kansallisiin arvokilpailuihin osallistuneet ja kansainvälisiin arvokilpailuihin osallistuneet.
Artikkeli:
Leena Inkilä, Heli Hyytiäinen, Anna Hielm-Björkman, Jouni Junnila, Anna Bergh, and Anna Boström. Part I of Finnish Agility Dog Survey: Training and Management of Competition-Level Agility Dogs. Animals https://doi.org/10.3390/ani12020212
Tutkimusta rahoittivat Agrian Tutkimusrahasto ja Suomen Agilityliitto.