Ilveksiä salakuuntelemassa: kuinka erakkona elävä kissapeto saa kutsuäänensä kuulumaan?

Seuraavaksi haluaisin tutkia, miten leijonan tapaisen laumaeläimen ja ilveksen ääntelyt eroavat toisistaan, ekologi Lisa Treiber kaavailee.

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 9/2025.

Käyttävätkö ilvekset maaston ominaisuuksia apunaan kutsuessaan lajitovereitaan? Sitä on Lammin biologisella asemalla selvittänyt bioakustiikkaan erikoistunut väitöskirjatutkija Lisa Treiber.

— Bioakustiikan voi nähdä keinona salakuunnella luonnonvaraisia nisäkkäitä niitä häiritsemättä, hän luonnehtii.

Saksalaisen Treiberin tutkimus alkoi muutama vuosi sitten Etelä-Afrikan leijonien parista. Nyt vuorossa on ilves, Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin. 

Kenttätutkimus sijoittuu Hämeen alueelle, jossa ilveskanta on vahva ja kissapedon hahmo tuttu sekä metsistä että paikalliskulttuurista. Seudun asukkailta ja metsästäjiltä saatiin monia arvokkaita havaintoja eläinten paikantamista varten. Viime helmi-maaliskuussa ilvesten kiima-aikaan Treiber ryhmineen vei potentiaalisiin kohteisiin 53 äänitallenninta.

— Jotta tutkimusoletusta maaston hyödyntämisestä voitiin testata, ääniä kerättiin kaikissa kohteissa sekä korkealta että matalalta. Useampi laite joka kohteessa auttoi määrittämään ilveksen sijainnin silloinkin kun eläin äänteli matalan ja korkean välillä.

Mourunta häviää liikenteen melulle

Jotkut tallentimet varattiin ympäristön äänille. Näin Treiber sai tietoa olosuhteista, joissa eläinten kutsuäänet kulkevat tai jäävät kulkematta. Valtatien läheisyydessä ilveksen mourunta saattaa hävitä liikenteen melulle.

— Tallenteemme kertovat ilvesten välisen vuorovaikutuksen olosuhteista. Ympäristön muutokset ja ihmistoiminta tulevat osaksi äänispektrejä ja ilvesten elämää.

Kaikki äänet tallennetaan digitaalisessa muodossa. Graafisina äänispektreinä tarkasteltuna jokaisen tallenteen sisältämät taajuusvaihtelut erottuvat selvästi.

Äänittäessään naarasleijonia Etelä-Afrikan Bethlehemissä Treiber totesi spektrien taajuusvaihtelujen yksilöivän eläimiä. Ääntelyn leijonakohtaiset ominaisuudet auttoivat tunnistamaan lauman yksilöitä. 

Toisin kuin leijonat, ilvekset eivät viihdy laumassa tai näkyvillä. Siksi Hämeen kissapetojen yksilölliseen tunnistamiseen tarvittaisiin videoita.

— Seuraavaksi haluaisin tutkia, millä tavoin sosiaalisen laumaeläimen kuten leijonan ja erakkona elävän ilveksen ääntelyt eroavat toisistaan, Treiber kaavailee.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.

Lisa Treiber

KUKA Ekologian väitöskirjatutkija Lisa Treiber.

MITÄ Tutkii ilvesten kommunikointia ja maaston käyttöä.

MISSÄ Lammin biologisella asemalla sekä Hämeen eri metsissä.