Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 8/2023.
Haminan mursu, pohjoiselta Atlantilta Suomeen eksynyt iäkäs naaras, oli kesän 2022 mediajulkkis. Kun lopulta Kotkaan rantautunut nälkiintynyt eläin auttamisyrityksistä huolimatta kuoli, se päätyi ensin Ruokaviraston ja sitten Luonnontieteellisen keskusmuseon asiantuntijoiden käsiin.
Ylikonservaattori Ari Puolakoski sai vastuulleen yli satakiloisen nahan ja ison urakan. Mursu haluttiin osaksi museon näyttelyä. Työtä aloittaessaan Puolakoski keskittyy eläimen olemukseen.
— Hyvän konservaattorin erottaa keskinkertaisista kolmiulotteisen anatomian taju, hän puntaroi.
— Mietimme tutkijoiden kanssa mursun tapaa hankkia ruokansa ja käyttää räpylöitä.
Arktinen jätti ei näytä hienomotoriikan mestarilta, mutta sen ruokailutekniikka ällistyttää.
— Mursun viikset lähtevät syvältä poskesta ja toimivat kuin tuntosarvet, Puolakoski selittää.
Tällä yksilöllä viiksikarvoja on reilut 430.
— Viiksillä mursu tunnustelee pohjaa ja purskuttaa vettä suussaan ja saa poimittua pohjasakasta jopa parimillisiä eläimiä. Simpukat se aukoo ja sylkee kuoret ulos.
Luonnontieteellisen museon kokoelmissa oli ennestään kaksi mursun luurankoa 1840-luvulta. Näistä toinen on yleisön nähtävillä Haminan mursun ohella.
Ensimmäisen täytetyn linnun söi koira
Työstön ajaksi mursunnahka piti naulata täytteeseen lukemattomin pikku nauloin, jotta se ei valunut ja rypyttynyt väärin. Nahka ja nisäkkäiden konservointi kiinnostavat Ari Puolakoskea erityisesti.
— Höyhenpeite antaa enemmän varaa fuskata.
Linnuista hän silti aloitti.
— Kuljin isän kanssa metsällä ja halusin saaliista muistoja talteen. Isän ystävä neuvoi ja luin K. E. Kivirikon kirjaa Eläinten täyttäminen. Siitä se lähti, ehkä 13–14-vuotiaana.
Ensimmäinen työnäyte tosin koki kovia.
— Koira söi sen. Pelättiin, että koiran käy huonosti, kun mukana meni metalliosia.
Ammattilaiseksi Puolakoski opetteli 1980-luvulla samassa talossa, jossa mursu nyt on esillä. Oppivuosien ja nykypestin väliin mahtui kesä pienessä saksalaismuseossa ja kahdeksan vuotta luonnonhistoriallisessa museossa ja metsästysmuseossa Porvoossa.
Porvoo on yhä koti. Siellä Puolakoski harrastaa peltopyyn ja fasaanin tarhausta ja metsällä käymistä saksanseisojan kanssa.
— Parasta metsästyksessä on yhteistyö koiran kanssa.
Haminan mursu liitettiin osaksi Luonnontieteellisen museon yleisönäyttelyä 19.9.
Konservoinnista vastasi Ari Puolakoski yli 40 työvuoden kokemuksella.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.