Nykyistä eläinsuojelulakia on tulkittu niin, että eläinsuojelutarkastus voidaan tehdä kotirauhan piirissä silloin, kun eläinsuojelulainsäädäntöä epäillään rikottavan. Perustuslakivaliokunnan linjauksen mukaan tarkastusta ei tulisi tehdä, jos epäillään korkeintaan sakolla rangaistavissa olevaa lainsäädännön rikkomista, eli käytännössä eläinsuojelurikkomusta tai lievää eläinsuojelurikosta.
Ehdotus on mahdoton, sillä virkaeläinlääkärin ei kuulu nyt eikä ehdotetun lakiesityksenkään mukaan arvioida teon rikosnimikettä. Tämä on esitutkintaviranomaisen, syyttäjän ja tuomioistuimen tehtävä. Käräjäoikeuksien antamat tuomiot ovat lieviä ja varsin vaihtelevia. Eläinsuojelurikkomuksina tai lievinä eläinsuojelurikoksina tuomitaan usein myös tekoja, jotka aiheuttavat eläimelle voimakasta kärsimystä, kuten eläinlääkärinhoidon hankkimatta jättämisiä, eläinten hylkäämisiä ja eläimen kuolemaan johtaneita väkivallantekoja.
Lemmikkieläimet elävät pääsääntöisesti kotirauhan suojaamalla alueella. Ne ovat täysin ihmisten armoilla. Ne eivät voi hankkia itselleen ravintoa, poistua ahtaasta, likaisesta tai vaarallisesta pitopaikastaan tai välttyä ihmisen väkivallalta. Kaikilla omistajilla ei ole osaamista tai halua huolehtia eläimistään lain edellyttämällä tavalla, vaikka vaatimustaso on myös lakiuudistuksen jälkeen varsin alhainen. Tällöin tarvitaan eläinsuojeluviranomaisten toimenpiteitä. Toimivaltaisia viranomaisia, joilla on oikeus suorittaa eläinsuojelutarkastus, ovat virkaeläinlääkäri, poliisi ja terveystarkastaja. Käytännössä tarkastuksen tekee lähes aina virkaeläinlääkäri. Poliisi taas kohtaa huonosti hoidettuja tai pahoinpideltyjä eläimiä useimmiten muiden tehtäviensä ohessa.
Tutkimuksemme mukaan pääkaupunkiseudulla vuosittain selvitetyistä noin seitsemästäsadasta eläinsuojelutapauksesta kahdessa kolmesta todetaan lainsäädännön vastaista toimintaa. Tavallisimmin nämä epäkohdat havaitaan kotirauhan piirissä tehdyllä eläinsuojelutarkastuksella. Yleisimpiä puutteita ovat likaiset ja ahtaat pitopaikat, riittämätön ravinto sekä sairaan eläimen jättäminen ilman hoitoa tai lopetusta.
Tilanne asunnossa voi olla huomattavasti pahempi kuin eläinsuojeluilmoitus antaa ymmärtää. Ilmoitus hajusta rappukäytävässä saattaa johtaa siihen, että asunnosta löydetään kymmeniä kärsiviä eläimiä. Huonoimmassa asemassa ovat häkeissä ja terraarioissa äänettöminä elävät eläimet: tutkimuksemme osoittaa, että niiden kärsimys tulee viranomaisten tietoon useimmiten sattumalta, kun asuntoon tehdään tarkastus esimerkiksi hoitamattoman koiran vuoksi. Eläinsuojelutarkastus sisällä asunnossa on ainoa tapa selvittää siellä elävän eläimen pitopaikan lainmukaisuus ja nähdä kaikki asunnossa elävät eläimet – myös ne, joita omistaja piilottelee viranomaisilta.
Mikäli tarkastuskynnystä nostetaan, on selvää, että yksityisasunnoissa tapahtuvaan eläinten kärsimykseen puututaan nykyistä harvemmin. Lisäksi linjaus asettaa virkaeläinlääkärit outoon asemaan, jossa heidän on tehtävä ennakkoarvio tapaukseen soveltuvasta rikosnimikkeestä ennen eläinsuojelutarkastusta ja esitutkintaviranomaisen selvityksiä.
Lakiesitykseen on kirjattu pyrkimys tehostaa eläinten hyvinvoinnin valvontaa ja viranomaisten keinoja puuttua epäkohtiin. Perustuslakivaliokunnan linjaus heikentää eläinsuojeluvalvontaa nykyiseen tasoon verrattuna. Tämä on ristiriidassa lain tavoitteiden kanssa.
Perustuslakivaliokunnan kanta heijastaa myös laajempaa ongelmaa: Suomen perustuslaki ei aseta eläimille mitään oikeuksia. Tämä johtaa nykyiseen tilanteeseen, jossa ihmisten oikeus esimerkiksi omaisuuden tai yksityisyyden suojaan ylittää säännönmukaisesti eläinten perustavat tarpeet. Lakialoite eläinten lisäämiseksi perustuslakiin on jätetty eduskunnalle vuoden 2022 lopulla.
Kirjoitus on julkaistu myös Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksena.