Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 2/2023.
Eläinlääkärin ammatti on monin tavoin poikkeuksellinen. Ihminen joutuu vajavaisin tiedon päättämään elämästä ja kuolemasta.
— Osa eläinlääkäreistä hoitaa kaikkia eläimiä gekosta ravihevoseen. Jos vastaan tulee esimerkiksi eksoottinen märehtijä, pitää soveltaa: lähdetään siitä, että tämä on märehtijä, eläinlääketieteilijä Laura Hänninen kuvaa.
Eläinlääkäriopiskelijoita aloittaa Helsingin yliopistossa vuosittain noin 70. Määrä on niin pieni, ettei erikoistumisalueita ole vaan kaikille opetetaan kaikkea. Opiskelijoille pyritäänkin opettamaan epätäydellisyyden kestämistä ja kykyä soveltaa osaamistaan.
— Nuorta eläinlääkäriä usein ahdistaa, kun työssä ei voi käyttää parasta osaamistaan. Monesti eläimiä joudutaan lopettamaan, jos omistajalla ei ole varaa operaatioihin. Hoito pitää suhteuttaa käytettävissä oleviin välineisiin ja resursseihin, Hänninen kertoo.
Valvontaeläinlääkärin työhön kuuluvat eläinsuojelukäynnit voivat olla traumaattisia kokemuksia. Eläinsuojeluilmoitus pitää sisällään monia surullisia tarinoita.
— Eläimen omistajalla on usein mielenterveysongelmia tai taustalla on rankkoja ihmiskohtaloita. Eläimet voivat olla hyvin heikossa kunnossa, eläinlääketieteellisen tiedekunnan varadekaani Riikka Keto-Timonen sanoo.
Tilanteet ovat vaikeita ja latautuneita. Eläinlääkäreitä ohjeistetaan pysäköimään autonsa niin, että he voivat suoraan ajaa pois tilalta, Keto-Timonen kertoo.
— Osa valvontaeläinlääkäreistä menee yhä valvontatehtäviin ilman työparia, kun taas esimerkiksi sosiaalityöntekijät tekevät kiireelliset kotikäynnit aina työpareina.
Päivystysvuoro jatkuu perjantai-illasta maanantaiaamuun
Maaseudulla ison vastuun tuo päivystysvelvoite. Eläinlääkäreistä on pula, joten päivystys on monesti hoidettava yksin. Vuoro alkaa perjantaina virastoajan päätyttyä ja jatkuu maanantaiaamuun. Erityisen kiireistä on keväällä, kun tuotantoeläimet synnyttävät.
— Monet eivät tajua, että päivystysnumeron takana on koko viikonlopun vain yksi ihminen. Ihmiset voivat soittaa sunnuntaina aamuyöllä varatakseen koiralleen ajan maanantaiksi. Jos siinä ei osaa nätisti sanojaan laittaa, voi joutua riepoteltavaksi ja maalitetuksi someen, Hänninen kertoo.
Sosiaalisen median kanssa toimimista pitääkin nykyään opettaa yliopistossa.
— Mustamaalaamiseen on vaikea reagoida järkevästi. Eläinlääkäri ei saa julkisesti kertoa potilastietoja eikä edes korjata vääriä väitteitä. Parasta on olla seuraamatta vaikkapa koiraryhmiä ja yrittää vain hoitaa työnsä hyvin. Vakavissa tilanteissa tulee tehdä rikosilmoitus poliisille, Keto-Timonen sanoo.
Näytteleminen on osa opintoja
Eläinlääkärien koulutus kulkee melko koulumaisena putkena läpi kolmen vuoden kandivaiheen ja kolmen vuoden lisensiaattivaiheen. Käytännön harjoittelua on paljon etenkin lisensiaattivaiheessa.
Viidennen vuoden opiskelijat hoitavat kokeneiden eläinlääkäreiden johdolla pieneläimiä ja hevosia Viikin eläinsairaalassa tai tuotantoeläimiä Mäntsälässä. Tämän vuoden jälkeen he saavat praktiikkaoikeudet ja menevät kesäksi sijaistamaan kunnaneläinlääkäreitä tai klinikoiden eläinlääkäreitä.
Potilaskohtaamisia ja konflikteja, kuten hoitovirhe-epäilyjen kanssa toimimista, opiskelijat harjoittelevat pienryhmissä näyttelemällä. Viestinnässä hyödynnetään esimerkiksi päiväkodeista ja ihmissairaaloista tuttua huoli puheeksi -ohjelmaa.
— Tarkoitus on sanoittaa omistajalle ymmärrettävällä tavalla eläinlääkärin huoli vaikkapa tilanteessa, jossa eläin ei pysty kunnolla hengittämään ja sopivaa hoitomuotoa ei ole eli joudutaan tekemään eutanasia, Hänninen kertoo.
Monelle työ on unelma-ammatti
Harjoittelussa ja vastaanotoilla vaivaamaan jääneitä tapauksia käydään pienryhmissä läpi hyötyjen ja haittojen analyysin avulla. Oliko esimerkiksi eläimen jalan välitön amputaatio eläimen ja omistajan kannalta oikea ratkaisu? Milloin kannattaa kuntouttaa ja antaa eläimelle fysioterapiaa?
Astetta teoreettisemmin opiskelijat ja opettajat pohtivat eläinetiikkaa. Eettisiä keskusteluja käydään kolmen vuoden ajan.
— Näin opiskelijat tajuavat varhaisessa vaiheessa, millainen on heidän oma etiikkansa. Terveellistä on myös huomata, että eri ihmisillä on erilainen eläinetiikka, Hänninen sanoo.
Valtaosa eläinlääkäriksi opiskelevista pysyy mukana ja valmistuu ammattiin.
— Opintojen koulumaisuuden vuoksi kyydissä on helppo pysyä. Jos joku ei pidä asiakaspalvelusta, hän voi hakeutua muunlaisiin töihin. Hevoslääkäriksi alun perin halunneesta taas voikin tulla pieneläinpraktikko, Keto-Timonen kertoo.
Opettajat kertovat mielellään myös työn hyvistä puolista.
— Päivät eivät ole samanlaisia, ja aina on uutta opittavaa. Monelle tämä on unelma-ammatti.
Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.
Liian painavat taakat?
Ovatko eläinlääkärit erityisen alttiita itsemurhalle? Huoli nousee aika ajoin esille, koska 1980-luvun lopulla Britanniassa kerätyissä itsemurhatilastoissa eläinlääkärit olivat kärjessä niin miehissä kuin naisissakin.
Tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan syyksi on esitetty eläinlääkärin työn sitovuutta sekä suurta työkuormaa.
— Työ on yksinäistä, ja vanhemmilta kollegoilta on vaikea saada tukea vaikeissa tapauksissa. Päivystykset ovat rankkoja ja automatkat pitkiä, Partonen kertoo.
Eläinlääkäreillä on myös käytössä itsemurhan tekemiseen soveltuvia välineitä, mikä voi madaltaa kynnystä ajatuksista tekoihin.
Partonen kuitenkin muistuttaa, että samassa Ison-Britannian aikasarjassa 2000-luvun alussa eläinlääkäreiden muita suurempi itsemurha-alttius oli väistynyt.
Suomessa asiaa on selvitetty Kuntoutussäätiön toteuttamassa tutkimuksessa. Tilastokeskuksen ja Eläketurvakeskuksen rekistereistä kootussa pitkittäisaineistossa seurattiin kuolinsyitä ammattiryhmittäin vuosina 2001–2015.
— Eläinlääkärit eivät erottuneet joukosta. Tosin eläinlääkäreitä, hammaslääkäreitä ja lääkäreitä tarkasteltiin tuloksessa yhtenä nippuna, Partonen sanoo.
Itsetuhoisuudelta suojaavia tekijöitä eläinlääkärin ammatissa voivat olla mahdollisuus kollega-apuun hankalissa työtilanteissa sekä työnohjaus, joka antaa tilaisuuden keskustella luottamuksellisesti onnettomista potilaskohtaloista.
Yleisesti ottaen Suomessa itsemurhakuolleisuus on viime vuosina laskenut merkittävästi. Vuonna 1990 sataatuhatta ihmistä kohti tehtiin 30 itsemurhaa, kun vuonna 2020 luku oli 13.
Yhteisö avuksi
Suomen Eläinlääkäriliitto palkitsi vuoden 2022 eläinlääkintätekona vertaistukipuhelimen, jossa eläinlääkäri puhuu eläinlääkärille. Linjalla voi kertoa vapaaehtoiselle, anonyymille päivystäjälle omista työtilanteista, jaksamisesta ja mistä tahansa ammatinvalintaan liittyvistä ajatuksista. Käytäntönä on aina myös kysyä, onko soittajalla itsetuhoisia ajatuksia.
Myös eläinlääkäriksi opiskeleville on omia tukimuotoja, jotta he eivät jäisi yksin ongelmien kanssa. Viidennen kesän harjoittelussa opiskelijat voivat kysyä puhelimitse neuvoa Yliopistollisen eläinsairaalan päivystäviltä eläinlääkäreiltä.
— Opinnoissa pyrimme luomaan toisia tukevaa, kollegiaalista verkostoa. Kannustamme nuoria pyytämään toisiltaan apua tehtävissä, varadekaani Riikka Keto-Timonen kertoo.
Joissakin kunnissa kunnaneläinlääkärin sijaisuus on järjestetty niin, että nuoret voivat kysyä neuvoa kokeneelta kollegalta. Tämä olisi hyvä järjestely kaikkialla, mutta se vaatisi lisää tekijöitä kentälle.
— Työnantajien pitäisi varmistaa tukimalleja rankkoihin tilanteisiin. Olisi myös hyvä, että eläinsuojelukäynneille mentäisiin aina työparin kanssa, Keto-Timonen sanoo.