Koodausura käyntiin jo opintojen aikana – Helsingin yliopisto kouluttaa haluttuja ohjelmisto-osaajia

Kun nuori koodari saa sopivasti vastuuta tuotteesta ja asiakkaasta, tilaa kokeilla ja mentoreiden tukea, tuloksena on jotain, mitä muistellaan vielä vuosien päästä. Näin kertovat Tuomo Torppa ja Saara Tenhunen, jotka työskentelivät opintojensa aikana Helsingin yliopiston sovelluskehitysakatemia Toskassa. Kaksi vuotta sovelluskehittäjänä yliopistolla antoi molemmille monipuolisen kokemuksen, jota työnantajat ovat arvostaneet.

Toska on Helsingin yliopiston sisäinen startup, jossa opiskelijat kehittävät ja ylläpitävät yliopiston ohjelmistoja, kuten koulutusohjelmia ohjaavaa Oodikonetta, kurssipalautealusta Norppaa ja yliopiston sisäistä ChatGPT-käyttöliittymää. Oodikone ja Norppa ovat nykyään käytössä myös Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa.

Tenhuselle ja Torpalle Toska oli ensimmäinen koodausalan työpaikka. Toskassa Tuomo Torppa ylläpiti ja jatkokehitti Oodikonetta ja muita järjestelmiä. Nykyään hän työskentelee it-alan konsulttiyrityksessä seniorikonsulttina. Hän sanoo tajunneensa vasta jälkikäteen, miten paljon vastuuta Toskassa annettiin. 

– Siellä pääsi jo varhaisessa vaiheessa tekemään asioita, joita juniorikoodaaja ei yrityksessä vielä tekisi. Tein esimerkiksi Oodikoneen versiojulkaisuja. Pääsin myös käsiksi tuotantoympäristöön ja suunnittelin tietokantoja alusta lähtien. Toisena vuonna vedin projektia ja olin päävastuussa kommunikoinnista tuoteomistajien eli asiakkaiden kanssa.

Saara Tenhunen huolehti toskavuosinaan muun muassa järjestelmästä, joka integroi opintosuorituksia eri alustoilta laajempaan tietojärjestelmään. Nyt hän työskentelee full stack -koodarina SOK:lla.

– Myös nykyisessä työssäni on paljon integraatioita eri järjestelmien välillä. On arvokasta, että sain tällaisesta kokemusta jo opiskeluaikana. Toskassa oppi myös, miten kääntää asiakkaan toiveet ja ajatukset toimiviksi kokonaisuuksiksi. Työuran alussa harvemmin pääsee tekemään tällaista, hän sanoo.

Haluttu paikka, arvostettu kokemus 

Sovelluskehitysakatemia Toska sai alkunsa vuonna 2017, kun yliopistonlehtori Matti Luukkainen keksi, että eteviä tietojenkäsittelytieteen opiskelijoita kannattaisi palkata kehittämään opintohallinnon tietojärjestelmää. 

Nykyään Toskassa aloittaa keskimäärin kuusi opiskelijaa lukuvuodessa. Se on vain pieni osa kaikista tietojenkäsittelytieteen opiskelijoista. Mukaan valituilla tulee olla hyvät tekniset taidot, mutta myös ryhmätyötaitoja. 

– Pyrimme lisäksi siihen, että Toska ei olisi samankaltaisten ihmisten kerho, Luukkainen sanoo.

Tietojenkäsittelytieteen opiskelijat imeytyvät työelämään usein jo kesken opiskelun, mutta toskalaisilta edellytetään opintojen edistymistä. Saara Tenhunen kuvaa sitä positiiviseksi ryhmäpaineeksi.

 – Toskassa välittyi tietty arvostus sitä kohtaan, että teemme tutkintomme valmiiksi. Vaikka olimme töissä, opinnot olivat etusijalla ja työaikataulut joustivat. Matti luotti meihin ja sanoi vain, että tärkeintä on, että työt hoituvat. 

Tuomo Torpan mukaan myöhemmät rekrytoijat ovat olleet vaikuttuneita siitä, mitä kaikkea hän oli opintojen aikana päässyt tekemään. Toskassa karttui myös esiintymisvarmuus, sillä Torppa pääsi esittelemään Oodikonetta isoille yleisöille Tiedekulmassa.

– Todella hyvä, että sain kaiken tämän kokemuksen ennen kuin menin isompaan yritykseen töihin.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Kisällit oppivat kokeneemmilta

Toskan ytimessä on Matti Luukkaisen opetusfilosofia, jota hän kutsuu kisällimalliksi. Siinä opiskelija työskentelee kokeneempien opiskelijoiden seurassa, ja edistyneemmät toimivat ohjaajina. Samalla ohjelmistokehittämisen vaiheet tulevat tutuksi käytännöllisellä tavalla.

– Toska on kisällimallin huipentuma. Se on myös turvallinen ympäristö, ja aika pian innokas tulokas on itse kasvanut mentoroivaksi veteraaniksi, Luukkainen sanoo. 

Myös Torppa ja Tenhunen kertovat turvallisuudentunteesta.  

– Yliopistolla ei synny miljoonatappioita, vaikka jokin järjestelmä olisi hetken alhaalla. Silti ylläpitämämme järjestelmät olivat oikeassa tuotantokäytössä eli niitä käyttivät oikeat ihmiset. Siinä oppi ymmärtämään, mitä tapahtuu, jos homma toimii ja jos se ei toimi, Torppa sanoo.

– Kun meidän piti alkaa integroida järjestelmiä, pohdimme työparini kanssa, miten ikinä selviämme siitä. Mutta Toskan sisäisellä tuella saimme integraatiot lopulta toimimaan, sanoo Tenhunen.

Kerran Toska, aina Toska

Ohjelmistokehityksen teknologiat ja trendit muuttuvat nopeasti. Toskassa käytettävät teknologiat ja työtavat ovat aina samoja kuin sovelluskehittäjillä yritysmaailmassa.

– Ensimmäisessä työpaikassa, johon menin Toskan jälkeen, käytettiin softan teossa React- ja Node-työkaluja aivan kuten Toskassa. Vielä nykyäänkin käytän päivittäin samoja oppeja, joita sain Toskassa, eli siitä on ollut minulle työmarkkinoilla etua, Saara Tenhunen sanoo.

Yritysten käytännöissä kiinni pysymistä auttaa myös Matti Luukkaisen oma kokemus sovelluskehittäjänä sekä tiiviit yhteydet entisiin toskalaisiin. 

– Alumnimme käyvät pitämässä vierailijaluentoja, ja teemme vierailuja heidän työpaikoillensa. Nykyisille opiskelijoille syntyy entisistä toskalaisista vahva verkosto, ja moni on saanut sitä kautta työpaikan, Luukkainen kertoo. 

Nyt Tuomo Torppa ja Saara Tenhunen ovat itse osa noin 50 Toska-alumnin joukkoa. 

– Meillä on harvinaisen tiivis alumniyhteisö ja pidämme yhteyttä Slackissä. Meillä on myös pikkujouluja, kesäpäiviä ja mökkireissuja. Toskalaisista on muodostunut ammatillinen verkosto, josta olen saanut läheisiä ystäviä. Minulle Toska oli äärimmäisen positiivinen ja arvokas kokemus, sanoo Tuomo Torppa.

– Kerran Toska, aina Toska, sanoo Luukkainen.