EU:ssa tehdään hartiavoimin töitä, jotta kaavailtu tekoälyasetus saataisiin valmiiksi lähitulevaisuudessa. Tekoälyä hyödyntävien järjestelmien kehittyessä huimaa vauhtia lakipaketti uhkaa kuitenkin kasvaa vaikeasti sovellettavaksi kokonaisuudeksi.
– Alkaa näyttää siltä, että asetuksesta tulee hyvin laaja ja se tulee sisältämään hirvittävän määrän artikloja. Pidän hyvin epätodennäköisenä, että siitä saisi selkeän kokonaisuuden.
Näin sanoo julkisoikeuden professori Susanna Lindroos-Hovinheimo, joka on seurannut asetuksen vaiheita tarkasti. Hän on perehtynyt asetukseen muun muassa osana Generation AI-hanketta, joka tutkii tekoälyn sääntelyä erityisesti lasten oikeuksien näkökulmasta.
Lindroos-Hovinheimo arvioi, että asetus jättää aivan liian paljon tilaa tulkinnalle.
– Vasta kun saamme unionin tuomioistuimen ensimmäisiä päätöksiä, voimme tietää, mitä asetus tarkalleen ottaen sanoo. Tähän menee vuosia. Silti asetusta pitäisi koko ajan noudattaa. Tämä tulee olemaan todella vaikea tilanne kaikille toimijoille, niin yksityisille kuin julkisillekin.
Asiaan perehtymätön saattaa ajatella, ettei tekoälyä tällä hetkellä säädellä lainkaan, kun tekoälyasetus on vasta valmistelussa. Näin ei ole, vaan lukuisat olemassa olevat lait, perustuslaista lähtien, määrittävät reunaehdot tekoälyn toiminnalle. Mitään yksittäistä, kaiken teknologian kattavaa säädöskokonaisuutta ei kuitenkaan ole olemassa. Tarve sellaiselle on ilmeinen, ja EU:ssa vaikuttaisi olevan vahva poliittinen tahtotila saada asetus aikaiseksi.
– Digitalisaatio on edennyt kauan ilman että kehitystä on sen suuremmin problematisoitu. Meillä on vuosikymmenten sääntelyvelka ja sitä yritetään nyt kiriä kiinni niin EU:ssa kuin myös kansallisella tasolla, sanoo puolestaan Riikka Koulu, tekoälyn yhteiskunnallisten ja oikeudellisten vaikutusten apulaisprofessori ja Legal Tech Labin johtaja.
GDPR sopiva vertailukohde
Sopivin vertauskohde valmistumassa olevalla tekoälyasetukselle on EU:n yleinen tietosuoja-asetus eli GDPR.
Yksi ilmeinen yhdistävä tekijä on kokoluokka. Aivan kuten GDPR:n kanssa, myös tekoälyasetuksen sovellusala on valtava ja se koskee yksinkertaisesti sanottuna kaikkia eri yhteiskuntaelämän alueita. Toinen yhtymäkohta on valvonta.
– Asetus ei missään nimessä jää kuolleeksi kirjaimeksi vaan sille luodaan varsin tehokkaaksi tarkoitetut valvontamekanismit, Susanna Lindroos-Hovinheimo kertoo.
EU on useampaan otteeseen määrännyt satojen miljoonien eurojen suuruiset sakot alustayhtiöille, jotka ovat rikkoneet GDPR:n sääntöjä. Tekoälyasetuskin tulee sakkouhan kanssa ja summat tulevat olemaan samaa suuruusluokkaa, joten ne muodostavat todellisen pelotteen, joka vaikuttaa yritysten toimintaan.
Toisaalta toimeenpaneminen, soveltaminen ja valvominen on myös kallista. Valvontaa varten perustetaan mahdollisesti uusi viranomainen tai vaihtoehtoisesti luodaan uusia tehtäviä vanhoille viranomaisille. GDPR:ää valvoo tietosuojavaltuutettu ja oletettavasti tekoälyasetusta valvomaan perustetaan vastaavanlainen viranomainen. Lainsäädäntötalkoot tulevat myös olemaan mittavat ja vaatimaan suuret määrät työtä, vaivaa ja rahaa.
Selkeä ero näiden kahden lakikokonaisuuksien välillä on siinä, että GDPR luotiin olemassa oleville pohjille, kun taas tekoälyasetus luodaan tyhjästä. GDPR rakennettiin vanhan direktiivin päälle ja huomattava osa asetuksen sisällöstä tuotiin suoraan vanhasta direktiivistä, joka oli ollut olemassa vuosikymmeniä ja täsmennetty vuosien varrella oikeuskäytännön kautta.
– Koska tekoälyasetuksella ei ole olemassa edeltäjää, ei myöskään ole olemassa oikeudellista traditiota tai ennakkopäätöksiä, joihin tuomioistuimet voivat tukeutua. Siksi on oletettavaa, että sen soveltaminen on haastavaa, Lindroos-Hovinheimo sanoo.
Tekoälyn määritteleminen on hankalaa
Yksi suurista kompastuskivistä tekoälyasetuksen kanssa on ollut se, miten tekoäly tulisi määritellä juridisessa mielessä. Tämä on yksi ratkaisevista kysymyksistä, johon ei ole vielä löytynyt yhteisymmärrystä neuvotteluissa. Kuvaavaa on, että edes datatieteilijät, insinöörit ja vastaavat tekoälyn kanssa tekemisissä olevat ammattilaiset eivät ole löytäneet kaikille kelpaava vastausta siitä, mikä on tekoälyä ja mikä ei.
EU:n pyrkimyksenä on kuitenkin ollut pitää tekoälyn määritelmä laajana, ja asetuksessa on lukuisia yleistason linjauksia, jotka koskisivat kaikkea tekoälyä. Toisaalta asetus on monilta osin hyvinkin yksityiskohtainen, ja se puuttuu esimerkiksi yksittäisten järjestelmien teknisiin toimintamekanismeihin. Tässä mielessä asetus on Lindroos-Hovinheimon mielestä pahasti epätasapainoinen, sillä siinä liikutaan liian monella eri tasolla.
Hankaluuksia on tuottanut myös se, että teknologia muuttuu niin nopeasti, että lakiluonnoksia joudutaan muokkaamaan uusiksi lennosta. Esimerkkinä voidaan mainita Chat GPT:n tyyliset laajat kielimallit, jotka tekivät ison läpimurron vuodenvaihteessa. Tähän tekniikkaan pohjautuvia tekoälysovelluksia ei ollut huomioitu EU-komission alkuperäisessä asetusehdotuksessa, mutta ne lisättiin mukaan parlamentin versioon valmistelun aikana.
– Lait pitäisi laatia niin, että ne kestävät aikaa ja pysyvät teknologian kehityksen mukana. GDPR vaikuttaa siinä mielessä paremmalta, sillä se on teknologianeutraali – samat säännöt pätevät vaikka tietoja käsittelisi kynällä ja paperilla, Lindroos-Hovinheimo sanoo.
Ratkaisuksi tähän ongelmaan on kaavailtu mallia, jossa komissio voisi asetuksen voimaantulon jälkeen tehdä täydentäviä määräyksiä ja päivityksiä koskematta varsinaiseen lakiin. Tämä olisi käytännönläheinen tapa pysyä kehityksen mukana, mutta ongelmallinen parlamentarismin näkökulmasta.
Tähän tekniikan ja lain väliseen perusongelmaan eli siihen, että tekninen kehitys kulkee rivakammin eteenpäin kuin sääntely, teknologian suuryritykset viittaavat myös mielellään. Piilaakson teknologiayritykset ovat esittäneet, että on oikeastaan parempi, ettei säädellä yhtään, vaan annetaan kehityksen edetä omassa tahdissaan ja luotetaan teollisuuden itsesääntelyyn.
– Olemme tuotteiden ja palveluiden markkinan osalta nähneet niin monta kertaa, että tähän ei voida luottaa, vaan pitää säännellä. Näinhän EU on myös tehnyt viime vuosien aikana isojen alustojen, kuten Googlen ja Facebookin kanssa, Riikka Koulu huomauttaa.
Asetus tuo turvaa tavallisille ihmisille
Vaikeuksista huolimatta asetus on syntymässä aikamoisella varmuudella. Lakipaketteja on toki aiemminkin peruttu kesken valmistelun, mutta tekoälyasetuksen kohdalla panokset ovat sen verran kovat, ettei sitä oikein voi hylätä enää – kyse on niin merkittävästä asiasta ja poliittinen paine toimia niin vahva.
Jos asetus kaatuisi, on väistämätöntä, että jäsenmaat alkavat yksitellen säätää omia lakejaan.
– Tämä olisi iso ongelma kaupalle ja vapaalle liikkuvuudelle eli taloudellinen ongelma unionin sisällä. Se, että luodaan yhteiset säännöt EU:n sisällä, on tietynlainen kapitalistinen tavoite eikä pelkästään maailman parantamista, Lindroos-Hovinheimo toteaa.
Vaikka lakipaketti on monilta osin ongelmallinen ja sen soveltamisessa tulee ilmenemään epäselvyyksiä, on se Lindroos-Hovinheimon mukaan kuitenkin tarpeellinen ja tervetullut kokonaisuus.
– Tavallisen ihmisen näkökulmasta asetus on todennäköisesti positiivinen juttu. Sen avulla saadaan luotua jonkinasteista turvaa ihmisille, kun on säännöt tekoälyjärjestelmille eivätkä ne voi olla ihan mitä tahansa ja ennen kaikkea niitä ei voisi käyttää mitä tahansa tarkoitusta varten.
Legal Tech Lab on oikeustieteellisen tiedekunnan tutkijayhteisö, joka vuodesta 2016 lähtien on keskittynyt tutkimaan laaja-alaisesti oikeuden ja teknologian yhteiskunnallisia yhteyksiä.
Monitieteinen Lab kokoaa yhteen digitalisaatiosta kiinnostuneita tutkijoita, jotka muutoin tekisivät tutkimustyötä tahoillaan. Toiminta ei ole erityisen rajattua eikä myöskään istu mihinkään yksittäiseen olemassa olevaan oikeudenalaan, vaan joukossa on niin eri oikeudenalojen ja tutkimussuuntauksien kuin tieteenalojenkin edustajia.
Koska digitalisaatioon liittyvät tutkimusteemat ovat moniulotteisia, mittaluokaltaan valtavia ja kehittyvät jatkuvasti, tutkimusta on tehtävä tieteidenvälisesti ja siksi mielellään tutkimusryhmissä. Yksi keskeinen panostus Labin toiminnassa onkin ollut yhteistyön avaaminen muiden tieteenalojen kanssa, erityisesti tieteen ja teknologian tutkimuksen suuntaan.
– Oikeus on voimakas keino ohjata yhteiskunnan digitalisaatiota, mutta oikeudellinen teknologian tutkimus tai oikeuden näkökulma teknologiaan jää yleensä aliedustetuksi julkisuudessa, sanoo Riikka Koulu, apulaisprofessori ja Legal Tech Labin johtaja.
– Yksi keskeisistä tehtävistämme on tuoda näkyväksi oikeustieteen roolia. Oikeustieteellä on merkittävä rooli lainsäädännön kehittämisessä ja tuomioistuinten oikeudellisessa tulkintatyössä. Jotta yhteiskuntatutkimus voisi olla vaikuttavaa, oikeustieteen on oltava mukana. Oikeustiede tuo tieteidenväliseen tutkimukseen mukanaan tarvittavan konkretian, jolla yhteiskuntaan voi vaikuttaa.