Suomen vaalitapa vaatii äänestäjältä paljon, rohkaisee ehdokasta erottumaan puolueen peruslinjasta ja suosii julkkisehdokkaita

Juttu on julkaistu Yliopisto-lehdessä 1/2026. 

Kuuntele juttu tai .

Kun helsinkiläinen äänestäjä asteli viime eduskuntavaaleissa 2023 äänestyskoppiin, häntä kohtasi vaikuttava näky. Tarjolla oli kaikkiaan 293 ehdokasta.

Monessa muussa maassa äänestäjällä ei ole likikään näin monia vaihtoehtoja. Kevään 2025 kuntavaaleissa helsinkiläisiä ehdokkaita oli vielä enemmän, melkein tuhat.

Suomessa käytettävä vaalijärjestelmä on poikkeuksellinen. Täällä äänestetään yhtä ihmistä ja ehdokasvalikoima on suuri.

— Suomalainen järjestelmä on aika uniikki siinä, kuinka paljon äänestäjille annetaan valtaa yksittäisen ihmisen valinnassa, yleisen valtio-opin professori toteaa.

Vastaavantyyppisiä järjestelmiä on käytössä ainakin Latviassa, Sveitsissä, Chilessä ja Brasiliassa, Mattila kertoo.

Paljon yleisempiä ovat suljetut tai puoliavoimet listat. Suljetuilla listoilla puolue päättää, missä järjestyksessä ehdokkaat menevät läpi. Ruotsissa otettiin jokin aika sitten käyttöön puoliavoin malli, jossa voi äänestää joko listaa tai listalla olevaa yksittäistä ehdokasta. Myös Norjassa on puoliavoin listavaali, jossa voi listan äänestämisen lisäksi tehdä myös omia valintoja.

Äänestäjät töihin

Mattila on tutkinut laajasti suomalaisen vaalijärjestelmän vaikutusta suomalaiseen politiikkaan. Yksi iso vaikutus on se, että äänestäjältä vaaditaan enemmän kuin useimmissa muissa maissa. Muualla voi valita vain puolueen. Suomessa pitää valita ehdokas.

— Suurin osa ihmisistä ei tiedä etukäteen, ketä äänestää. He joutuvat pohtimaan esimerkiksi, että haluan äänestää naista, mutta vain näistä ja näistä puolueista.

Osa äänestäjistä miettii valintaansa pitkään, osa tekee ratkaisunsa vasta äänestyskopissa.

Sen, että Suomessa äänestetään henkilöä, on joskus arveltu alentavan äänestysprosenttia, Mattila kertoo.

— Joidenkin mielestä tämä on yksi syy siihen, miksi Suomessa on alhainen äänestysprosentti. Tunnolliselta äänestäjältä vaaditaan aika paljon.

Kannattaa erottua

Ruotsissa ja monessa muussa maassa puolue päättää, missä järjestyksessä ehdokkaat laitetaan listalle. Listan ensimmäiset menevät yleensä varmimmin läpi.

— Sehän antaa puolueorganisaatiolle paljon enemmän valtaa kuin Suomessa.

Puolueet ovatkin Ruotsissa paljon vahvempi voima kuin Suomessa, Mattila arvioi. Kun puolue käytännössä valitsee monet läpimenijät, menestystä hankitaan eri tavoilla. Jos Suomessa vakuutetaan äänestäjiä, Ruotsin mallin mukaisissa maissa on erityisen tärkeää vakuuttaa puolueen johtohenkilöt. Siihen auttaa tietysti samanmielisyys.

— Voidaan haluta ehdokkaita, jotka ovat puolueen tai puolueen johdon kanssa samoilla linjoilla.

Suomessa on päinvastoin mahdollista kerätä ääniä olemalla nimenomaan jonkin verran eri mieltä kuin puolueen virallinen linja. Se nostaa profiilia.

— Täällä kilpaillaan oman puolueen saman vaalipiirin ehdokkaiden kanssa. Ehdokkaan pitää erottautua.

Julkiset hahmot

Kun valituksi tulee myös viralliselta linjalta poikkeavia ehdokkaita, niin puolueiden ideologinen yhtenäisyys voi kärsiä, Mattila arvioi.

Suomalaista yksilökeskeistä vaalijärjestelmää voidaan lisäksi syyttää tai kiittää yhdestä kiistellystä poliitikkotyypistä.

— Julkkisehdokkaita on varmaan kaikissa maissa, mutta Suomessa heitä on selkeästi enemmän kuin muualla, Mattila kertoo.

Syynä on se, että julkkiksen nimi ja kasvot tunnetaan valmiiksi. Julkkiksen, siis politiikan ulkopuolella kunnostautuneen, on helpompi erottautua satojen ehdokkaiden joukosta. Kaikki puolueet houkuttelevat julkkiksia ehdokkaikseen, ja julkkiksia pääsee myös säännöllisesti läpi, vaikka heidän poliittiselle osallistumiselleen myös irvistellään.

Suomessa on kuitenkin toiminut — ja toimii — ministeritasollakin henkilöitä, jotka on aiemmin tunnettu paremmin urheilun tai muun elämänalueen edustajina.

Kaksi puoluetta

Suomalaiset seuraavat melko tiiviisti Britanniassa ja Yhdysvalloissa järjestettäviä vaaleja ja niihin liittyvää järjestelmää. Ison-Britannian parlamenttivaaleissa maa on jaettu vaalipiireihin. Jokaisesta valitaan parlamenttiin yksi edustaja: se, joka saa eniten ääniä. 

Yhdessä vaalipiirissä voi olla ehdolla alle kymmenen ehdokasta. Usein vain yhdellä tai kahdella on mahdollisuudet tulla valituksi. Samantyyppinen järjestelmä on käytössä, kun valitaan Yhdysvaltojen senaatin ja edustajainhuoneen jäseniä.

Tällainen systeemi vie usein kohti kaksipuoluejärjestelmää, Mattila sanoo. USA on siitä hyvä esimerkki.

Viime vuoden vaalien tuloksena Labour sai Isossa-Britanniassa yli 60 prosenttia parlamentin alahuoneen paikoista. Se saattoi muodostaa hallituksen yksin. Usein Britanniassa hallituksen muodostaa vain yksi puolue.

— Tällainen järjestelmä johtaa vahvoihin hallituksiin ja selkeään mandaattiin.

Tulisiko muuttaa?

Suomessa mikään puolue ei ole itsenäisyyden aikana saanut eduskuntaan ehdotonta enemmistöä. 

— Meillä on vaalijärjestelmän takia monia puolueita ja sen vuoksi monipuoluehallituksia, Mikko Mattila sanoo.

Se taas tuo mukanaan kompromisseja ja konsensushakuisuutta. 

Aina välillä joku ehdottaa, että Ruotsin vaalilistat otettaisiin Suomessakin käyttöön. Esimerkiksi Jutta Urpilainen puhui runsaat viisitoista vuotta sitten listavaaleihin siirtymisen puolesta. Mattila ei usko, että näin tulee käymään.

— Äänestäjät suuttuisivat, jos heiltä otettaisiin pois valinnan mahdollisuus tai ainakin huomattavasti vähennettäisiin sitä.

Suomessa on ehdotettu myös pienempää muutosta: entä jos täällä voisi äänestää myös pelkkää puoluetta? Saisi äänestää henkilöä kuten nytkin, ja enemmistö varmaan äänestäisikin, mutta äänen saisi antaa myös yleisesti listalle. Se laskettaisiin listan ääniin. 

— Äänestäjä voisi ajatella, että uskon puoluejohdon tehneen hyvät valinnat. Tai että muut äänestäjät, jotka tietävät asiasta enemmän, ovat tehneet. 

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.