Opinnot kuljettivat Tero Erkkilää 1990-luvun puolivälissä kiinnostuksen kohteesta seuraavaan. Tietojenkäsittelytieteen pääaineopinnot ja valtio-oppi sivuaineena johdattivat ATK-alan opetuskeikkailuun valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Gradu syntyi valtio-opista.
— Sitten menin Tieto-Enatorille töihin, Helsingin yliopiston tuore valtio-opin professori kertoo.
Yhtiössä Erkkilä toimi julkisen sektorin tarpeita hoitaneella osastolla ja oppi, miten valtion tietohallinto toimii. Koska julkinen tieto ja tietohallinto kiinnostivat, Erkkilä suuntasi takaisin yliopistolle ja aloitti väitöskirjan teon. Tilivelvollisuuden mekanismit kiehtovat edelleen.
— Kaikkea tutkimustani yhdistää yhä vallan kontrolli, Erkkilä sanoo.
Meille ominaista?
Erkkilä tutki väitöskirjassaan avoimuuden käsitteellistä ja institutionaalista kehitystä Suomessa vuosina 1998–2007. Kansainvälinen läpinäkyvyyden trendi johti hallintohistoriallisen avoimuuden tradition keksimiseen, Erkkilä arvioi.
Kansanedustajatkin alkoivat 1990-luvun puolivälissä puhua avoimuudesta pohjoismaisena hyveenä, ikään kuin vastakohtana ”salailevalle” Euroopan unionille.
— Lama, kylmän sodan päättyminen ja EU-jäsenyys loivat murroskohdan, jossa suomalainen hallinto alkoi hakea ideoita oman maan rajojen ulkopuolelta ja peilata niitä aikaisempiin käytänteisiin, Erkkilä kertoo.
Tiedon jakaminen antaa mahdollisuuden kontrolloida valtaa ja valmistella päätöksiä laajapohjaisesti. Kun keskeiset sidosryhmät otetaan mukaan päätöksentekoon jo lainvalmistelun varhaisessa vaiheessa, molemminpuolinen luottamus pysyy yllä.
— Suomessa sidosryhmät saavat valmistelun aikana usein tietoa, joka ei ole julkista. Se, että jokin on avointa, ei välttämättä tarkoita, että siitä päästäisiin käymään julkista keskustelua.
Rankingin faktat
Yliopistovertailut ovat osa globaalia läpinäkyvyyden kehittymistä, Erkkilä toteaa. Ne mahdollistavat toiminnan tarkastelun valituilla kriteereillä.
World Economic Forumin kilpailukykymittaukset ja Maailmanpankin hyvän hallinnon indikaattorit pohjustivat yliopistorankingien syntymistä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Rankingit tekevät eri toimintatapoja näkyviksi, jotta niitä voi vertailla ja asettaa järjestykseen.
— Hyppy hallinnon avoimuudesta rankingien analysoinnin maailmaan ei ollut läpinäkyvyyden tutkijalle suuri.
Ensimmäinen yliopistovertailu, Shanghain lista, ilmestyi vuonna 2003. Sen laati Shanghai Jiao Tong -yliopisto. Sijoitukseen listalla vaikuttavat muun muassa se, kuinka paljon yliopiston alumnit tai henkilökunta saavuttavat Nobel-palkintoja, minkä verran tutkijoihin viitataan, paljonko heidän artikkeleitaan julkaistaan kovatasoisissa tiedelehdissä ja miten oppilaitos menestyy kokoonsa suhteutettuna.
Lääketiede painaa
Erkkilä muistuttaa, että maailmassa on laskutavasta riippuen noin 16 000–18 000 yliopistoa, joista valtaosa ei koskaan näy missään rankingeissa. Afrikkalainen tai latinalaisamerikkalainen korkeakoulu on vertailuissa harvinaisuus.
Kynnyskysymyksiksi nousevat julkaisujen kieli ja yliopiston tiedevalikoima.
— Vain hieman kärjistäen voisi sanoa, että jos yliopisto ei tutki lääketiedettä, se ei sijoitu hyvin. Ja listalla nousee, jos julkaisukieli on englanti, Erkkilä toteaa.
Professori on valinnut sen omienkin julkaisujensa pääkieleksi.
Vertailujen painotukset muokkaavat kohteidensa tapaa määritellä itseään maailmanluokan yliopistoiksi. Toisaalta monista maista, Suomestakin, löytyy yliopistoja, jotka asemoivat itsensä alueellisen kehityksen vetureiksi. Tämäkin terminologia on Erkkilän mukaan pitkälti peräisin arviointien kielenkäytöstä.
Ihmisoikeudet kartalle
Tero Erkkilän uusin kirja, Ombudsman as a Global Institution, (Palgrave Macmillan, 2020) käsittelee eduskunnan oikeusasiamiehen roolin muuttumista, Euroopan unionin oikeusasiamiestä sekä oikeusasiamiesinstituution leviämistä maailmalle.
— Suomessa oikeusasiamies on perinteisesti ollut ylin lainvalvoja. Oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin toimivalta ovat hyvin samantyyppiset ja kummalle tahansa voidaan tehdä kanteluita.
Erkkilä palaa 1990-luvun murrokseen. Kun YK tuolloin määritteli kansallisen ihmisoikeusinstituution yleisiä periaatteita, useat maat nimittivät oikeusasiamiehen toteuttamaan niitä.
Myös Suomessa ihmisoikeudet nousivat entistä enemmän oikeusasiamiehen tehtävien joukkoon, kun siihen asti hän oli valvonut lähinnä viranomaistoiminnan lainmukaisuutta.
— Oikeusasiamies oli jo aiemmin näkyvä instituutio. Merkittävä ero oikeuskansleriin syntyi, kun oikeusasiamies onnistui kommunikoimaan oman toimintansa ihmisoikeusdiskurssin kautta: hän on kansalaisia varten ja kansalaisten oikeuksien puolustaja.
Oikeusasiamiehen roolin kehittymisen Erkkilä on nostanut esiin esimerkkitapauksena valtiotieteiden opiskelijoille Hallinnan institutionaalinen tutkimus -kurssillaan.
Erkkilä ohjaa Helsingin yliopistossa valtio-opin väitöskirjatutkijoita ja on myös yksi ulkomaalaisten opiskelijoiden tutor-opettajista. Erkkilä toivoo johdattavansa opiskelijoita innostavien teemojen pariin, mutta ei välttämättä usko jäävänsä pysyvästi heidän mieleensä.
— Ajatus, että opiskelijat muistaisivat minut vielä 25 vuoden päästä on imarteleva. Toisaalta muistan itse miltei kaikki minua opettaneet.
Etenkin yleisen valtio-opin lehtori Erkki Berndtson ja tietojenkäsittelytieteen lehtori Arto Wikla ovat jääneet Erkkilän mieleen hyvinä opettajina.
Pandemiakevät Ranskassa
Kevättalvella 2020 Erkkilä suuntasi tutkimusvapaallaan Strasbourgin yliopistoon, joka on hänelle tuttu jo väitöstutkimuksen ajoilta. Tarkoituksena oli tehdä tutkimusyhteistyötä Strasbourgin lähialueella, mutta pandemia pysäytti hankkeet. Elämä käpertyi sisäänpäin.
— Rajoitukset olivat Ranskassa erittäin tiukat, joten vietimme perheen kanssa aikaa pääosin kotona. Ulkoilla sai tunnin verran päivässä.
Professori toivoo voivansa jatkossa tutkia korona-ajan erilaisia päätöksentekoprosesseja.
— Suomessa päätöksentekijöiden tyyli on ollut keskustelevampi kuin Ranskassa.
Monessa Euroopan maassa on perustuslakituomioistuin ja koronamääräysten perustuslaillisuutta on tarkasteltu osin myös jälkeenpäin. Suomessa laillisuuskysymyksiä on pohdittu ennakkoon perustuslakivaliokunnassa.
Viime aikoina ranskalaiset ovat osoittaneet mieltään koronapassin vuoksi.
— Kansalaisten vapauden diskurssi on Ranskassa vanhastaan vahva.
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2021.