Hyvinvoivalle demokratialle on tärkeää, etteivät mitkään väestöryhmät jää syrjään tai ilman poliittista edustusta. Maahanmuuttaneet ja monikieliset suomalaiset ovat kasvavia väestöryhmiä Suomessa, ja he osallistuvat poliittiseen päätöksentekoon vähemmän kuin kantaväestö. Tämä koskee niin osallistumista edustukselliseen demokratiaan, kuten äänestämistä tai ehdolle asettumista, kuin epävirallisempiakin osallistumisen tapoja.
– Suuren väestöryhmän aliedustus aiheuttaa merkittävän demokratiavajeen suomalaisessa yhteiskunnassa, sanoo tutkijatohtori Minna Seikkula Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanista. Seikkula on yhdessä tutkijatohtori Olivia Mauryn kanssa toimittanut oikeusministeriölle tuoreen raportin maahanmuuttaneiden demokratiavajeesta.
Raportti käsittelee demokratiavajetta aiheuttavia osallistumisen esteitä, tunnistaa hyviä käytäntöjä ja suosittelee toimenpiteitä, joilla viranomaiset, poliittiset puolueet ja järjestöt voivat kaventaa demokratiavajetta.
– Tutkimuksissa on toistuvasti todettu, että vähemmistöasemassa olevien osallistuminen demokratiaan edistää hyviä väestösuhteita. Ulkopuolelle jääminen puolestaan syventää yhteiskunnan segregaatiota. Siksi on tärkeää, että maahanmuuttaneet ja monikieliset suomalaiset pystyvät osallistumaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen yhdenvertaisesti, Seikkula sanoo.
Saavutettavan viestinnän puute, maahanmuuttaneiden ja monikielisten suomalaisten toistuva lokerointi toimenpiteiden kohteeksi aktiivisten toimijoiden sijaan sekä avoin rasismi ovat esimerkkejä osallistumisen esteistä, joita raportissa tunnistetaan.
Osallistuminen edistää kotoutumista
Suomessa äänestäminen ja oikeus asettua vaaleissa ehdolle kytkeytyvät toisiinsa. Eduskunta- ja presidentinvaaleihin osallistumista varten tarvitaan Suomen kansalaisuus. Kuntavaaleissa ja hyvinvointialuevaaleissa tarvitaan kotikunta Suomessa. Pohjoismaiden ja EU-kansalaisilla kotikunta tulee olla kirjattuna 51 päivän ajan ennen vaaleja. Muilla henkilöillä pitää ollakotikunta kirjattuna kahden vuoden ajan ennen vaaleja. EU-vaaleissa voi äänestää jokainen EU-kansalainen, mutta on valittava, äänestääkö sijaintimaan vai kansalaisuuden mukaan.
Epävirallista osallistumista ovat esimerkiksi mielenosoitusten järjestäminen ja niihin osallistuminen, osallistuminen julkiseen keskusteluun ja sananvapauden käyttäminen. Ne eivät vaadi äänioikeutta. Poliittinen osallistuminen ja yhteiskuntaan osallistuminen yleensä on tärkeä osa kotoutumista. Osallistuminen ja osallisuus ovat myös tärkeitä yksilön hyvinvoinnille.
– Toisaalta on holhoavaa yrittää kanavoida maahanmuuttaneiden poliittista energiaa järjestelmän näkökulmasta toivotulla tavalla, sanoo Marjukka Weide, tutkija Svenska social- och kommunalhögskolanissa.
– Tärkeää olisi, että osallistuminen olisi tosiasiallisesti saavutettavaa kaikille ja että kaikilla olisi riittävästi tietoa osallistumisen tavoista, jotta jokainen voisi itse päättää osallistumisestaan. Demokratiassa on myös oikeus olla osallistumatta, Weide sanoo.
Paperilla kulttuuriystävällinen maa
Weiden väitöskirja käsittelee poliittista kansalaisuutta osana muun muassa kotouttamiskoulutuksia, joita järjestetään työtä hakeville maahanmuuttaneille. Tarjottava tieto poliittisista oikeuksista on suhteellisen vähäistä, koska koulutusten ensisijainen tavoite on työllistyminen.
– Tällä hetkellä tiedon keskiössä on äänestysoikeus, mutta mielestäni olisi tärkeää keskittyä niihin oikeuksiin, joita maahanmuuttaneilla on heti kun he saapuvat Suomeen. Sellaisia ovat esimerkiksi sananvapaus ja oikeus osallistua keskusteluun.
Vaaleihin osallistuminen ei myöskään ole sama asia kuin edustetuksi tuleminen. Voi olla, että ehdolla ei ole omaa taustaa tai mielipiteitä edustavia ehdokkaita, tai että he eivät tule valituksi.
Suomi suhtautuu paperilla hyvin myönteisesti eri kulttuureihin. Maahanmuuttaneilla on laajat oikeudet ja mahdollisuudet osallistua poliittiseen päätöksentekoon verrattuna moniin muihin maihin. Mutta se, missä määrin heillä on todellista demokraattista vaikutusvaltaa ja miten he tuntevat itsensä osallisiksi, on asia erikseen. Rasismi ja syrjintä ovat ongelmia, jotka vaikeuttavat osallisuutta.
– Voi kysyä, kuka ylipäätään jaksaa asettua ehdolle ja ryhtyä poliitikoksi nykyisessä kovassa julkisuudessa, varsinkin jos joutuu kohtaamaan myös rasismia, Weide sanoo.
Weide painottaa kaksisuuntaisen kotoutumisen tärkeyttä. Sen lisäksi, että maahanmuuttaneet sopeutuvat uuteen ympäristöön, myös järjestelmän on sopeuduttava maahanmuuttoon paremmin. Kaikilla kansalaisilla on velvollisuus edistää maahanmuuttaneiden kotoutumista ja heidän osallisuuttaan.
Mielenosoitukset ovat usein vaikuttamisen viimeinen oljenkorsi
Riippumatta siitä, onko maahanmuuttaneella oikeus asettua ehdolle ja äänestää vaaleissa, epäviralliset osallistumisen tavat, luovat mahdollisuuden osallisuudelle.
– Tätä oikeutta monet myös käyttävät vaikuttaakseen paitsi Suomessa myös lähtömaassa tapahtuviin asioihin. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi uiguurien ja kurdien oman kansan oikeuksista muistuttavat sekä venäläisten sotaa vastaan järjestämät mielenosoitukset, sanoo tutkijatohtori Erna Bodström Svenska social- och kommunalhögskolanin Etnisten suhteiden ja nationalismin tutkimuskeskuksesta.
Bodström on tutkinut Oikeus elää -mielenosoitusta Helsingin Rautatientorilla vuonna 2017. Turvapaikanhakijat osoittivat mieltä tuodakseen esiin ongelmia, joita he kohtasivat turvapaikkaprosessissa.
Rautatientorin mielenosoitus oli Suomen kontekstissa poikkeuksellinen pituudessaan, keskeisyydessään ja suuruudessaan. Se kesti pääkaupungin keskeisimmillä paikoilla harvinaisen pitkään, eli noin seitsemän kuukautta, ja siihen osallistui satoja mielenosoittajia.
– Juuri näiden kolmen tekijän yhdistelmä teki Rautatientorin mielenosoituksesta poikkeuksellisen, Bodström sanoo.
Mielenosoituksen tavoitteet olivat kertoa tavallisille suomalaisille turvapaikkaprosessin ongelmista ja korjata ne. Tämä saavutettiin osittain. Mielenosoittajat onnistuivat viestimään kohtaamistaan ongelmista, ja yhä useammat paikalliset tulivat niistä tietoisiksi ja jopa liittyivät mukaan mielenosoitukseen. Ongelmia ei kuitenkaan korjattu.
– Mielenosoittajat onnistuivat kuitenkin luomaan tilan poliittiselle toimijuudelleen. He saivat hallita omaa elämäänsä ja luoda verkostoja toistensa ja paikallisten ihmisten kanssa. Samalla he ottivat itselleen tilaa puhua ja haastoivat esimerkiksi mediassa yleisesti käytetyn narratiivin, jossa turvapaikanhakijat esitetään vaikutusvallattomina objekteina, uhreina ja uhkina.
Vaikuttaa myös siltä, että mielenosoitus on toiminut kannustavana poliittisen osallistumisen esimerkkinä muille maahanmuuttaneille.
– Esimerkkeinä tästä ovat Maahanmuuttoviraston edustalla joulukuussa 2019 useita viikkoja jatkunut irakilaisten turvapaikanhakijoiden Oikeus jäädä -mielenosoitus sekä Lupa elää -kansalaisaloitekampanja, joka keräsi toukokuussa 2022 yli 50 000 allekirjoitusta, Bodström sanoo.
Monesti tällaiset mielenosoitukset ovat kuitenkin muiden vaihtoehtojen puutteessa viimeinen mahdollisuus vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Ulkomaalaisille mielenosoittaminen ja siten itsensä näkyväksi tekeminen poliittisesti voi olla riskialttiimpaa kuin kantaväestölle, koska monella ei ole kansalaisuutta heitä suojaamassa.
Lue lisää:
Bodström, E., Laaksonen, S_M. & Haavisto, C. (2022). Rautatientorin mieleosoitus poliittisen osallistumisen tilana. In Maahanmuuttaneiden poliittinen osallistuminen. Siirtolaisinstituutti
Sipinen, J., & Seikkula, M. K. (2022). Reproducing White Normativity in Parties’ Candidate Recruitment: Evidence from the 2017 Finnish Municipal Elections. Scandinavian Political Studies.
Seikkula, M. & Maury, O. (toim.) (2022). Korjataan maahanmuuttaneiden ja monikielisten suomalaisten demokratiavaje. Työryhmän raportti ja suositukset. Oikeusministeriön julkaisuja
Hankkeet ovat suuressa roolissa maahanmuuttaneiden osallistamisessa yhteiskuntaan. Yliopistonlehtori Kanerva Kuokkanen Svenska social- och kommunalhögskolanista on analysoinut EU-rahoitteisia hankkeita Suomessa sekä maahanmuuttaneiden osallistumista ja osallisuutta niissä.
– Hankekuvauksissa näkyy vahvaa retoriikkaa osallistumisesta ja osallisuudessa ja hankkeiden tavoite on lisätä osallisuutta. Monissa hankkeissa keskityttiin pienimuotoiseen toimintaa, kuten urheiluun, luontoon ja tapahtumien järjestämiseen lähiympäristössä. Ajatus on, että kun ensin osallistuu arkisiin hankkeisiin lähiympäristössä, kynnys osallistua toisin tavoin myöhemmin madaltuu: maahanmuuttanut ryhtyy esimerkiksi äänestämään vaaleissa, Kuokkanen sanoo.
Vaikka maahanmuuttaneiden poliittisen osallistumisen mahdollisuudet hankkeiden sisällä ovat rajalliset, hankkeissa on kyse poliittisista toimista maahanmuuttaneiden osallistumisen ja osallisuuden lisäämiseksi.
Epäselväksi kuitenkin jää, missä määrin hankkeet onnistuvat tavoitteessa ja lisäävätkö ne loppujen lopuksi maahanmuuttaneiden osallistumista ja osallisuutta politiikassa ja yhteiskunnassa. Mutta tämä tavoite on syy siihen, että vastaavia hankkeita on niin paljon.
– Itse suhtaudun vähän ristiriitaisesti siihen, kuinka hyvin nämä hankkeet onnistuvat osallisuuden lisäämisessä. Tästä tarvitaan yksinkertaisesti lisää tutkimusta.
Uusi toiminta aloitetaan hankemuodossa
Yksi syy siihen, että julkinen toiminta toteutetaan yleensä/usein hankemuodossa, on EU, joka rahoittaa hankkeita. On myös ajateltu, että hankkeet ovat tehokkaita ja räätälöityjä tapoja järjestää palveluita. Kun syntyy tarve uudelle toiminnalle, jolla ei ole valmiiksi paikkaa olemassa olevissa hallintorakenteissa, uusi toiminta aloitetaan usein hankemuodossa.
Ovatko hankkeet sitten osoittautuneet tehokkaiksi ja toimiviksi tavoiksi toteuttaa osallistamis- ja kotouttamispolitiikkaa, kun ne ovat niin laaja ilmiö?
– Juuri tähän suhtaudun ristiriitaisesti. On tiettyjä politiikan osa-alueita, kuten osallistamis- ja osittain kotouttamispolitiikka, joissa on luotu rinnakkaisrakenne. Siinä hankkeet hankkeiden jälkeen ovat jatkuneet kauan, mutta toiminnasta ei ole tullut osa hallinnon pysyviä rakenteita. Tämä voi olla ongelmallista, Kuokkanen sanoo.
Hanketyöntekijöiden määräaikaisten sopimusten lisäksi toimintatapa luo myös epäjatkuvuutta hankkeisiin osallistuville maahanmuuttaneille. Mitä tapahtuu hankkeissa kehitetyille hyvin toimivalle toiminnalle, kun hankerahoitus loppuu? Tuore esimerkki on monelle nuorelle merkityksellinen musiikkikoulutoiminta Helsingissä (Helsingin Sanomien artikkeli). Tämän tyyppinen problematiikka nousee julkisuuteen aina silloin tällöin (Ylen artikkeli).
– Monet nuoret, monella heistä maahanmuuttotausta, osallistuivat hankerahoitteiseen musiikkikoulutoimintaan, mutta sitten rahoitus loppui. Hanketta rahoittaneelta Helsingin kaupungilta kerrottiin, että kyseessä oli määräaikainen hanke, jossa toimintaa kehitettiin. Ajatuksena oli mahdollisesti, että toiminta vakiintuu rahoituskauden aikana. Mutta mitä jos näin ei tapahdu? Vastuu tästä on epäselvää, ja tässä on hankerahoitteisten palveluiden ongelma.
– Optimisti voi toisaalta ajatella, että nämä hankkeet kohottavat elämänlaatua, lisäävät paikallista yhteisöllisyyttä ja kuuluvuuden tunnetta, vaikka ne eivät johtaisi pysyvään toimintaan tai maahanmuuttaneiden todelliseen poliittisen osallistumisen lisääntymiseen.
Jos toisaalta haluaa tarkastella asiaa kyynisesti, voi kysyä, kertooko hankepohjainen toiminta jotakin julkisen sektorin priorisoinneista. Suurimman osan Kuokkasen analysoimista EU-rahoitteisista hankkeista toteuttivat kolmannen sektorin organisaatiot. Tämä tarkoittaa, että julkisen sektorin toimintaa on ulkoistettu kolmannelle sektorille. Tämä liittyy kolmannen sektorin suurempaan muutokseen, jossa siitä on enenevissä määrin tullut julkisten palveluiden tuottaja hankerahoituksen turvin.
– Toisaalta voi sanoa, että kolmannen sektorin organisaatiot ovat lähellä ihmisiä ja niitä voi olla helpompi lähestyä. Jos ihmisillä on alhainen luottamus julkisia instituutioita kohtaan, kolmannen sektorin järjestämään toimintaan voi olla helpompi osallistua. Tällaisia positiivisiakin puolia kehityksellä on, Kuokkanen sanoo.
Lue lisää:
Kuokkanen, K. (2022). Maahanmuuttaneiden osallistuminen ja osallisuus hankkeissa. In Maahanmuuttaneiden poliittinen osallistuminen. Siirtolaisintituutti