Vastasyntynyt lapsi on oikeussubjekti. Oikeudellisesta asemastaan ja tietyistä oikeuksistaan huolimatta lapsi on silti oikeussubjektina passiivinen: koska hän ei ole oikeustoimikelpoinen, häntä ei pidetä toimijana, joka voisi tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä tai kantaa vastuuta. Tämä käsitys on kuitenkin muuttumassa, ja yhä useammin lapset on alettu mieltää itsenäisiksi toimijoiksi.
Toinen esimerkki toimijuuden muutoksesta on vammaisten ihmisten lisääntynyt valta omaan elämäänsä, mihin YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista on osaltaan vaikuttanut. Yhä useammin holhouksen sijaan tarjotaan tukea tärkeissä päätöksissä. Kysymys on, voidaanko tämä kehitys viedä vielä pidemmälle.
– Eräs esiin nostetuista argumenteista korostaa oikeutta tehdä huonoja päätöksiä. Me kaikki, joita pidetään toimijoina, teemme niitä koko ajan. Se on erottamaton osa ihmisyyttä, toteaa yleisen oikeustieteen apulaisprofessori
Muuttuvat käsitteet
Toimijuuteen liittyviä kysymyksiä tarkastellaan Visa Kurjen johtamassa viisivuotisessa hankkeessa
– Toivon, että voimme saada aikaan viitekehyksen, joka kattaa oikeudellisen toimijuuden kaikki muodot, Kurki sanoo.
Teoria voi puolestaan auttaa sekä tuomioistuimia että lainsäätäjiä ymmärtämään toimijuuden kehitystä.
Tavoitteeseen pyrkivään nelihenkiseen ryhmään kuuluvat Kurjen ohella tutkijatohtorit
Toimijuuden analyysin tarve ei ole vain teoreettista vaan perustuu konkreettisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin sekä siihen, miten kuvamme ihmisestä ja ympäristöstämme on muuttunut. Vuosien saatossa toimijan aiemmin hyvin kapeasta käsitteestä on tullut kattavampi.
– Käsite oli ennen monin tavoin elitistinen. Feministisessä tutkimuksessa on tuotu esiin, että oikeussubjektia ja toimijaa on perinteisesti edustanut valkoinen keskiluokkainen mies. Tämä on kytkeytynyt oletuksiin siitä, ketä voidaan pitää riittävän järkevänä tekemään päätöksiä. Näiden käsitysten jälkiä näkyy edelleen lainsäädännössä ja oikeusajattelussa.
Yhdessä hankkeen osakokonaisuudessa pureudutaan käsitteen aatehistorialliseen taustaan, sen syntyyn ja kehitykseen vuosien varrella. Toisissa osakokonaisuuksissa analysoidaan eläimiä, ryhmiä ja tekoälyä toimijoina tapaustutkimusten kautta.
– Tekoälyn osalta tarkastelun kohteena ei ole sen mahdollinen itsemääräämisoikeus vaan vastuukysymykset ja se, voisiko tekoälyjärjestelmä tulevaisuudessa toimia juridisesti täysivaltaisena edustajana. Jos voin tällä hetkellä palkata ihmisen edustamaan itseäni ja tekemään puolestani sopimuksia, voisiko tekoäly tulevaisuudessa edustaa minua? Tai tulisiko tekoälylle antaa asema itsenäisenä toimijana pörssissä?
Lapset, vammaiset, tekoäly ja eläimet eivät ole ilmeisin tutkimuskohteiden yhdistelmä. Visa Kurki on kuitenkin havainnut näitä yhdistävän ja hanketta innoittaneen punaisen langan.
– Samankaltaisia muutoksia tapahtuu monissa paikoissa, mutta eri aloilla toimivat tutkijat eivät vaikuta olevan tietoisia toisistaan: esimerkiksi tekoälystä kiinnostuneet eivät ole kiinnostuneita vammaistutkimuksessa tapahtuneesta kehityksestä – ja päinvastoin. He käyvät samanlaisia keskusteluja mutta täysin eri foorumeilla ja eri ihmisten kanssa.
– Yksi hankkeen johtoajatuksista on ihmisten tuominen yhteen ja käynnissä olevaa kehitystä koskevan kokonaiskuvan luominen, Kurki sanoo.
Tutkijat ovat jo osittain onnistuneet tavoitteessaan. Elokuussa 2025 tutkimushanke järjesti Helsingissä konferenssin, joka kokosi yhteen toimijuudesta kiinnostuneita mutta sitä eri suunnista lähestyviä tutkijoita jakamaan näkemyksiään. Työtä ihmisten yhteen tuomiseksi ja vertaisoppimisen edistämiseksi jatketaan seminaarien, työpajojen ja vastaavien tapahtumien kautta.
Luonto ei ole toimija
Toimijuuden käsitteen historiallinen muutos herättää kysymyksen siitä, kuinka pitkälle tätä kehitystä voidaan viedä tulevaisuudessa. Onko realistista ajatella, että pidämme tulevaisuudessa eläimiä tai luontoa toimijoina?
Kysymys ei ole hypoteettinen, sillä konkreettisia askeleita tähän suuntaan on jo otettu. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa on annettu oikeushenkilön asema joelle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kyseinen joki voi ihmisen tavoin aloittaa oikeusprosessin.
Visa Kurjen mukaan joidenkin tutkijoiden keskuudessa on ollut jonkinlaisena trendinä venyttää käsitteiden ja kategorioiden rajoja. Hän itse suhtautuu kehitykseen epäilevästi ja korostaa siihen liittyviä väistämättömiä käytännön rajoituksia.
– Joki voidaan mahdollisesti tunnustaa oikeussubjektiksi, mutta tällöinkin ihmiset toimivat sen edustajina, aivan kuten vauvojen kohdalla.
Osa oikeusteoreetikoista menee vielä pidemmälle ja ehdottaa, että myös myrskyt ja muut luonnonilmiöt voitaisiin nähdä toimijoina.
– Mielestäni näin pitkälle menevän käsitteen juridinen käyttö on ongelmallista, koska myrskyä ei voida pitää oikeudellisesti vastuullisena toimijana. Vaikka myrsky saattaa aiheuttaa seurauksia, joihin oikeuden on reagoitava, se ei vielä tee siitä toimijaa – muuten toimijoita olisi lopulta kaikkialla.