Lähidemokratia tarvitsee piristysruisketta, ja tutkija kaipaa ryhtiliikettä nimenomaan puolueilta
Kuntavaalien äänestysaktiivisuus oli poikkeuksellisen alhainen, erot kaupunginosien välillä olivat merkittäviä, eikä äänestysprosentin uskota nousevan tulevissa aluevaaleissakaan. Miten poliittista osallistumista voisi piristää?

Demokratian tilaa mitataan usein tutkimalla poliittista luottamusta, ja tällä mittarilla tarkasteltuna demokratia voi Suomessa hyvin.

– Poliittinen luottamus tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, missä määrin poliittinen järjestelmämme eli sen toimijat ja instituutiot vastaavat ihmisten odotuksia ja toimivat niiden mukaisesti, kertoo yleisen valtio-opin yliopistonlehtori Maria Bäck.

– En ole erityisen huolestunut poliittisesta luottamuksesta. Suomi on sijoittunut kansainvälisissä vertailuissa korkealle huonompinakin taloudellisina aikoina.

Pintapuolisesti tarkasteltuna kaikki näyttääkin melko hyvältä. Suomi on maailman kärkeä, kun mitataan kansalaisten luottamusta poliittiseen järjestelmään. Äänestysaktiivisuudessa Suomi sen sijaan on eurooppalaista keskitasoa. Bäckin mukaan demokratia ei ole Suomessa vielä kriisissä, vaikka äänestysprosentti onkin joskus matala.

Mutta poliittisen luottamuksen ja poliittisen osallistumisen välillä on epäsuhta, eikä tämänhetkinen tilanne Suomessa välttämättä näyttäydy tulevaisuuden näkökulmasta demokratian kulta-aikana.

– Kun pintaa raaputetaan, alta paljastuu tietynlaista epätasa-arvoa sekä osallistumiseen liittyviä eroja. Tämä huolettaa minua, Bäck sanoo.

Hyvinvointi ja valta keskittyvät

Osallistuvien ja osallistumattomien välinen juopa kasvaa paitsi koko maassa myös yksittäisissä kunnissa ja kaupungeissa. Esimerkiksi kesän 2021 kuntavaalien äänestysaktiivisuus vaihteli jopa 40 prosenttiyksiköllä Helsingin eri kaupunginosissa.

Poliittiseen osallistumiseen vaikuttavat sosioekonomiset ja väestötieteelliset tekijät, kuten koulutus, tulot, etninen tausta ja ikä. Jotkin kaupunginosat ovat suurituloisten suosiossa, kun taas toisissa asuu paljon maahanmuuttajataustaista väestöä.

– Tiedämme, että nuoret, erityisesti nuoret miehet, ja maahanmuuttajataustaiset osallistuvat vähemmän ja että korkeasti koulutetut ihmiset, joilla on turvatut tulot, ovat aktiivisempia. Näillä äänestävien ja nukkuvien välisillä kuiluilla on paljon merkittävämmät seuraukset kuin äänestysprosentilla. Hyväosaiset äänestävät ja saavat äänensä kuuluviin, kun taas jotkin ryhmät jäävät täysin ulkopuolelle.

Äänestämättä jättäminen johtuu muun muassa siitä, että jotkin ryhmät eivät löydä ehdokasta, jonka he kokisivat edustavan heitä. Jotta esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset henkilöt voivat integroitua yhteiskuntaan, heillä on oltava poliittisia edustajia. Sama koskee ihmisiä, joiden mielestä poliitikot eivät täytä heidän odotuksiaan ja tarpeitaan. Monen mielestä politiikka on vieraantunut tavallisen ihmisen elämästä ja ongelmista, eikä äänestäminen kiinnosta heitä, koska poliitikot eivät kuuntele tai välitä.

– Nähdäkseni kuntavaalien alhainen äänestysaktiivisuus johtui muun muassa siitä, että puolueet eivät onnistuneet rekrytoimaan houkuttelevia ehdokkaita, sanoo Bäck.

Hän syventyy ensi vuonna puolueiden harjoittamaan rekrytointiin ja poliittisten tehtävien edellytyksiin suomalaiskunnissa Svenska kulturfondenin rahoittaman DemRek-hankkeen puitteissa.

Lähidemokratia murenee

Tämän vuoden kuntavaalien äänestysprosentti (55 %) oli alhaisin 70 vuoteen, ja myös tulevien aluevaalien äänestysprosentin ennustetaan jäävän alhaiseksi. Tilanne huolestuttaa Maria Bäckiä.

– Tämä vuosi oli toki poikkeuksellinen, kun vaaleja lykättiin kesäkuuhun koronapandemian vuoksi. Mutta kaikkea ei voi panna ajankohdan piikkiin. Paikallispolitiikka tarvitsee piristysruisketta.

Monet kunnat yrittävät aktivoida asukkaita myös vaalien välillä järjestämällä kuntalaisäänestyksiä,
-keskusteluita ja -aloitteita sekä osallistuvaa budjetointia. Bäckin mielestä on tärkeää, että erilaisia kokeiluja tehdään ja ihmisiä aktivoidaan paikallispolitiikassa. Mutta useimmilla tällaisista demokraattisista innovaatioista ei ole vakiintunutta paikkaa poliittisessa järjestelmässä, eivätkä kunnat ole velvollisia käyttämään niitä.

– Vaarana on myös se, että uusiinkin aloitteisiin osallistuvat jo entuudestaan aktiiviset ihmiset. Miten saamme liikkeelle ihmiset, jotka eivät luonnostaan ole aktiivisia ja kiinnostuneita? Riippumatta siitä, millaista poliittista osallistumista tai luottamusta tarkastellaan, korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset ovat valitettavasti yliedustettuja.

Puolueiden tulee katsoa peiliin

Bäckin mukaan yksi merkittävä syy paikallispolitiikan herättämään vähäiseen kiinnostukseen ja poliittisen osallistumisen kasvaneisiin kuiluihin on se, että nykyinen puoluepoliittinen järjestelmä on yksinkertaisesti vanhentunut.

– Puolueiden tulisi katsoa peiliin. Puolueet ovat keskeisessä asemassa vaalien järjestämisessä, eivätkä ne onnistuneet saamaan ihmisiä kiinnostumaan ja motivoitumaan kuntavaaleista.

Bäck toteaa myös, että puolueiden tulisi uudistua ja tehdä politiikasta houkuttelevampaa ja ymmärrettävämpää kansalaisille.

– Puolueiden pitäisi ottaa enemmän vastuuta tästä asiasta eikä vain ajatella, että ihmiset jättivät äänestämättä laiskuuttaan, loman takia tai siksi, etteivät jaksaneet osallistua pandemian vuoksi. Suoraan sanottuna vastuu on minusta puolueilla.

Länsimaiset puolueet ovat syntyneet ja kehittyneet hyvin toisenlaisena aikana. Kun puolueet kehittyivät vuosien 1900–1960 aikana, yhteiskunta koostui selkeistä ryhmistä, joilla oli yhtenäiset poliittiset intressit sekä niitä edustavat puolueet. Viimeiset 70 vuotta tämä ryhmäjako on muuttunut epäselvemmäksi ja yhteiskunta monimuotoisemmaksi, samalla kun puoluerakenne on kutakuinkin pysynyt samana. Monien näkemys puoluejärjestelmästä vanhentuneena on myös yksi syy populististen puolueiden menestykseen useissa maissa. Nämä puolueet ovat näyttäytyneet vaihtoehtona vallitsevalle tilalle ja onnistuneet aktivoimaan ihmisiä, joita perinteiset puolueet eivät enää puhuttele. Jos vakiintuneet puolueet eivät onnistu uudistumaan ja houkuttelemaan ihmisiä, vaarana on, että valtaan nousee vaihtoehtoisia voimia, jotka eivät kunnioita demokratiaa.

– Uskon, että esimerkiksi Yhdysvalloissa joudutaan vielä pitkään maksamaan laskua Donald Trumpin presidenttikaudesta. Sen jättämiä jälkiä ei ole helppo lakaista pois. Trumpin presidenttikaudella syntyneiden kuilujen kurominen umpeen on hyvin vaikeaa ja vaatii huomattavasti aikaa, Bäck toteaa.

 

Maria Bäck on yleisen valtio-opin yliopistonlehtori Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja keskittyy tutkimuksessaan poliittiseen ja sosiaaliseen luottamukseen sekä pitkäjännitteisen päätöksenteon kysymyksiin.